lauantai 7. kesäkuuta 2014

Kirja-arvostelu: Minä, Dregen


Dregen, Tore S. Börjesson
Like, 2014
Alkuteos:  Dregen: Självbiografin           
suomentanut Sirje Niitepõld

Arvosana 3/5





Ruotsalaiskitaristi Dregenillä on takanaan mittava ura ruotsin rockbändeissä. Parhaiten hän on tunnettu Hellacoptersin ja Backyard Babiesin kitaristina. Suomenkin puolella Dregen on ehtinyt vaikuttaa Michael Monroen uusimman bändin riveissä.

Elämänkerta on osa Dregenin taukoa Backyard Babiesista. Sen on koostanut Tore Börjesson ja muodostuu osaksi haastattelumuotoisesta kerronnasta, osaksi kolmannen persoonan kerronnasta. Ja Dregeninen elämästä riittää kerrottavaa. Hänen alkoholisti-isänsä itsemurha ja työelämään sopeutumattomuus sysäävät Dregenin kohti täysin tavallisesta poikkeavaa elämää.

Menestys tuntuu helpolta, mutta se ei tule ilmaiseksi. Bändielämä ja jatkuva juhliminen sekoittavat elämää ja hetken aikaa Dregenin elämä on suurissa vaikeuksissa. Rahasta tiukkaa ja rokkarin pakolliset huume & alkoholiongelmat kuluttavat miestä rankasti.

Tähän pelastus tapahtuu kun Dregen tapaa Pernillan, tulevan vaimonsa. Hän on ankkuri, tuntuu asettavan muuten niin levottomalle ja häilyväiselle Dregenille kiintopisteen. Avioliittoon syntyy puolestaan lapsi. Perhe-elämä on saanut miehen ymmärtämään paremmin maailmaa. Ongelmia on yhä, mutta ne eivät tunnu voivan vievän voittoa.

Elämänkerrat ovat hankalia aihepiirejä itselleni. Koen usein, että haluan kuulla mahdollisimman paljon henkilöltä itseltään, enkä mieheltä joka on mukana koostamassa elämänkertaa. Tästä seuraakin kirjan selkeästi suurin heikkous. Börjesson on aivan liikaa äänessä. Tämän toimittajan rooli näkyy kirjan rakenteessa. Siinä missä Dregenin kommentit hyppivät aiheesta toiseen, Börjesson pitää kirjan kuin junan raiteilla. Samalla Börjesson on asettanut Dregenin hyvin korkealle jalustalle ja hehkuttaa tämän saavutuksia aivan turhanpäiväisesti ja ennen kaikkea liikaa. Vaikka saavutukset ovat hienoja, objektiivisuus olisi ollut kaivattua ja jättää päätelmien tekeminen lukijoiden harteille.

Toinen, pienempi ongelma muodostuu kirjan toistavasta rakenteesta. Monesti sama asiasisältö kuullaan monen eri lähteen kautta, mikä on vähintäänkin puuduttavaa. Myös osa kirjan sisällöstä olisi voinut rajata ulos, kuten en usko että kovin moni kirjaan tarttuva tarvitsee kovin tarkasti tietää Dregenin ja Pernillan lapsettomuuden hoidoista.

Vioistaan huolimatta kirja on kuitenkin paras tarjolla oleva keino kurkistaa Dregenin sielunmaisemaan. Jos se ajatuksena tuntuu tarpeeksi kiehtovalta, tämä kirja on sinulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti