Kirjoitusharjoitus 7: Oivallus kohokohtana

Kirjoita 20min tekstiä, jossa ainoa tapahtuma on oivallus. Yritä siis kirjoittaa päähenkilön ajatusmaailman muutoksesta. Hedelmäinen tausta voisi olla, jonkinlainen arkirutiini, kuten tiskaus, juoksulenkki tai saunahetki. Anna oivalluksen muuttaa hahmoasi.

Risingshadow'n lyhytnovellikilpailu 2012

Risingshadow'n lyhytnovellikilpailu 2012 on ratkennut. Kilpailun teemana oli "nouseva varjo" ja kilpailuun osallistui yhteensä 140 tekstiä.

Kilpailun voittajat teksteineen olivat: 

Heidi Elo: Hiljainen mies
Minna Heimola: Kaikin keinoin
Toni Koskelainen: Uudisraivaajat
Maarit Leijon: Tekeekö tämä varjo minut lihavan näköiseksi
Jaakko Seppälä: Minuun kirjoitetaan

Lisäksi kunniamaininnan saivat: 

Mikko Arjanmaa: Cocaira
Pirja Hyyryläinen: Paha saapuu salmen taa
 
Lähde: Risingshadow.fi

Kirjat: Huhtikuun arvostelukirjat

Huhtikuun kirjasaldossa riittää työnsarkaa.
Esittelyyn asti ovat ehtineet:

Bernard Cornwell - Azincourt

Brad Tolinski - Jimmy Page yksinoikeudella : elämäntarina

J.G Ballard - Kuivunut maailma

Hannu Rajaniemi - Fraktaaliruhtinas

Samalla kuvaan mahtuu seuraavia arvostelukirjoja. The Walking Dead palautti minut sarjakuvien maailmaan, John Carterit ovat mainioita nuortenkirjoja, Valenten uutuus on taas ihastuttava satukirja ja Ilmojen Sotaherra on steampunk-ikonikirja.

Haastattelussa Petteri Hannila

Petteri Hannila on jyväskyläläinen fantasiakirjoittaja, joka on julkaissut fantasiakirjan Kaukamoinen. Kirja koostuu novellimuotoisista luvuista ja sitä käännetään myös englanniksi. Päädyin kyselemään häneltä näkemyksiä niin hänen projekteistaan kuin myös pienkustantamisesta.

Kerro meille Kaukamoisesta?

Kaukamoinen on viikinkiajan Suomeen (ja vähän Ruotsinkin alueelle) sijoittuva romaani, joka yhdistelee rautakautista esihistoriaa, mytologiaa ja fantasiaa. Se on myös tarina poikkeuksellisesta naisesta, joka taistelee synkkää kohtaloaan vastaan tuossa vihamielisessä maailmassa. Rakenteellisesti romaani koostuu kahdeksasta, kronologisesti etenevästä tarinasta, jotka kuvaavat Vierran elämän käännekohtia ja myllerryksiä. Tarinaa rytmittävät siellä täällä kalevalamittaiset runot, joita tarinan henkilöt lausuvat loitsuina tai manauksina tarinan eri vaiheissa.

Miten Kaukamoinen sai ideana alkunsa?

Olen ollut pitkään kiinnostunut historiasta ja fantasiasta. Roolipeliharrastuksen ja Kalevalan kautta kiinnostuin muinaisesta suomesta ja olen pitkään tutkinut esihistoriaa ja suomalaista mytologiaa. Alun perin tarkoitukseni oli rakennella roolipelilähdeteos, mutta Wille Ruotsalainen ehti minua ennen ja teki Roudan Maa -nimisen opuksen. Samoihin aikoihin aloitin kirjoitusharrastuksen eikä kestänyt kovin pitkään ennen kuin nämä harrastukset yhdistyivät Kaukamoiseksi.

Kerro omista kirjoitusrutiineistasi?

Minulla on pieni poika ja aikaa menee töiden lisäksi paljon myös perheen parissa. Näin ollen kirjoittaminen tapahtuu pääsääntöisesti iltaisin pojan mentyä nukkumaan. Eteneminen on hyvin hidasta, mutta sitkeydellä yritän paikata sen minkä ajankäytössä menetän.

Mitkä asiat ovat sinusta vaikeita pienkustantamisessa?

Tästä voisi varmaan kirjoittaa oman juttunsa. En ole mikään konkari, mutta nyt, yhden kirjan itse julkaisseena minulle on muodostunut jo jonkinlainen kuva niistä eri työvaiheista mitä kirjan tekeminen vaatii. Pien-/omakustantamisen vaikeus tulee esille kaikissa näissä vaiheissa, eli sen sijaan että joku on kertomassa sinulle miten homma pitää tehdä tai tekemässä sen puolestasi, joudut tekemään asiat ja ottamaan niistä selvää itse. Kolikon toisena puolena on se että sinulla on myös vapaus tehdä mitä haluat aineistosi kanssa. Omakustantamisen maine on huono suomessa, varmaan osittain aivan hyvästä syystä, mutta esim. USA:ssa tilanne on muuttunut paljon viime vuosina ja jos sama kehitys siirtyy myös Suomeen, tulee omakustantaminen lisääntymään.

Millainen prosessi Kaukamoisen kääntäminen englanniksi on ollut?

Mukava, mielenkiintoinen ja erittäin työläs. Alussa ei ollut aivan selvää kuvaa siitä, miten haastava projekti itse asiassa olikaan ja työtavat ovat kehittyneet myös matkan varrella melkoisesti. Tuon kaltaisessa projektissa on ensiarvoisen tärkeää löytää sellaiset yhteistyökumppanit ja työtavat, joilla homma etenee järkevästi, sekä pystyä itse pitämään langat käsissään ja yhdistelemään kaikista ehdotuksista ja versioista se lopullinen tuotos.

Lopulta parhaaksi havaittu malli oli neljän ihmisen porukka jossa veljeni teki raakakäännöksen, minä kävin sen läpi ja sen jälkeen englannin kielen opiskelija kävi tekstin läpi. Näin valmiiksi työstetty teksti annettiin lopuksi vapaaehtoiselle natiiville (joka oli meidän tapauksessamme eläkkeellä oleva englantilainen äidinkielen opettaja) ja näiden kaikkien työvaiheiden jälkeen syntyi lopullinen tuotos. Itse pidin "master" -versiota eli aina hoidin yhdistämisen eri suunnilta tulevien ehdotusten ja muutosten mukaan ottamisen tai hylkäämisen tekstiin.

Runot käänsin itse, mikä käytännössä tarkoitti kokonaan uudelleen kirjoittamista, sillä suora kääntäminen ei olisi tullut kysymykseen.

Ei tietenkään ole sanottua, että tämä on paras menetelmä, ja voi olla että tulevaisuudessa keksin/keksimme jotain, millä työtapaa voi hioa vielä paremmaksi.

Mitä vinkkejä sinulla olisi aloittelevalle kirjoittajalle?

En koe olevani niin kokenut, että voisin neuvoa toisia kirjoittamisessa mutta annan kolmeosaisen vinkin.

Lue: kaikki sanovat että lue paljon ja kaikenlaista, ja aina tietysti parempi että lukee paljon kuin vähän. Itse ajattelen tällä kuitenkin sitä, että lukea kannattaa ajatuksella nimenomaan niin että voisi lukemastaan tekstistä omaksua asioita omaan kirjoittamiseen.

Hae tyyliäsi: Ei liene kauhean hyvä juttu, jos kirjoittamasi teksti on suoraa kopiota tyylillisesti jonkun toisen tekstistä. Tämän vuoksi pitäisi kehittää oma "ääni" ja oma tapa kasata tekstiä, sellaista joka on omaperäistä. Ongelmana tässä on tietenkin se, että omaperäisyyden kasvaessa kasvaa myös riski siitä, että teksti on tavalla tai toisella lukukelvotonta tai sellaista, etteivät lukijat pidä siitä. En ole vielä löytänyt täysin omaakaan tyyliäni mutta olen matkalla sitä kohti. Ehkä matkalla olo on tärkeintä.

Hae työtapasi: Tämä liittyy edelliseen kohtaan. Kannattaa etsiä tapaa, jolla pystyy tuottamaan kohdan 2 mukaista kamaa. Jos tyylisi on yksityiskohtia pursuava dekkari, tarvitset erilaisen valmistautumisen ja työtavat kuin tunnelmallista luontokuvausta kirjoittava tekijä. En väitä, että tietäisin millaisia ne ovat mutta väitän, että ne voivat olla hyvinkin erilaiset. Lisäksi jokainen kirjoittaja on oma persoonansa, ja jollekin sopivat työtavat eivät välttämättä sovi jollekulle toiselle.

Neljäs ohje (ai niin, näitä piti olla kolme, no menköön) on se että pidät pallon pyörimässä. Se etenee aina jonnekin suuntaan jos vaan homma etenee tavalla tai toisella.

Mitä jatkossa? Tulevaisuuden projekteja?

Kaukamoisen jatko-osa on työn alla ja tarkoitus olisi että tästä tulisi ainakin kolmen kirjan mittainen tarina. Edessäni on nyt uusia haasteita koska haluaisin toisen kirjan tarinoiden olevan jonkin verran pidempiä kuin ensimmäisessä. Lisäksi haasteena on se, että tarvitsen todella paljon enemmän taustatyötä pystyäkseni kirjoittamaan jatkoa. Vastaan tulee enemmän kulttuureja, sekä maailma joka kuuluu jo kirjoitetun historian piiriin ja tahtoisin, että historiallinen viitekehys fantasian "alla" on mahdollisimman todentuntuinen.

Kaukamoiseen pääsee tarkemmin tutustumaan osoitteessa:

http://www.kaukamoinen.fi/

Kaukamoisen ensimmäisen luvun pääsee lukemaan ilmaiseksi täältä:

http://www.kaukamoinen.fi/tutustu.html

Kirjan voi tilata osoitteesta:

http://www.kaukamoinen.fi/osta-kirja.html

Tämän lisäksi sen voi tilata myös etusivulta löytyvien verkkokauppojen kautta.

Kirjoitusharjoitus 6: Kiinnostava arki

Kirjoita 5min  arkirutiinista, yrittäen löytää sävyn joka on samaan aikaan kiinnostava että mukaansatempaava. Oli kyse tiskaamisesta, siivoamisesta tai vaikkapa bussikyydistä. Kiirehdi! Lyhyenkin kirjoitushetken aikana voi saada paljonkin tekstiä.

Kirjoitusharjoitus 5: Maailmojen kohdatessa

Kirjoita 15 minuuttia kahden erilaisen maailman kohtaamisesta. Se mitä kohtaamisessa tapahtuu, ei ole pääasia, vaan osapuolten reaktiot ovat. Kyseessä voi olla vanhuksen ja lapsen tunnemaailman kohtaaminen, rikkaan ja köyhän arvomaailman törmääminen tai vaikkapa vieraan asettuminen uudelle paikkakunnalle.

Kirjoitusharjoitus 4: Kauhua iloon

Kirjoita 20min päivästä huvipuistosta. Korosta hyvän tunnelman alle kuitenkin kauhua tai pelkoa ulkoisen uhan muodossa. Oli uhka sitten yleisön joukossa etsivä sarjamurhaaja, kummitusjunassa piileskelevä oikea monsteri tai sitten hattarakoneen pohjalle kasvanut hirviö, koita pitää uhka pinnan alla. Vahvaa kontrastia huvipuiston hauskuuden ja piilevän uhan välille.

Väliaikamietintöjä

Kirjoituskilpailutuomarointi on ohitse ainakin tekstien lukemisen ja arvostelun osalta. Pienenä harrastustoimintana otetuttu projekti söikin sitten varsin suuren osan alkuvuoden vapaa-ajoista. Silti ihan positiivinen mielikuva asiasta jäi, joten luultavasti tulevaisuudessa uudestaan. Muttei ihan heti.

Aika kuluu nyt Tammen, WSOY:n, Otavan ja Gummeruksen syksyn kirjakatalogeja selatessa, niistä jokunen arvosteltava kirja löytynee. Tähän mennessä on tullut bongattua seuraavat kiinnostavat:

WSOY
Justin Cronin - Linnake
Shakespeare - Hamlet, Othello, sekä Venetsian Kauppias
Jeff Kinney - Lunta Tupaan  

Otava
Carlos Ruiz Zafon - Marina
Marisha Pess -Yönäytös 

Gummerrus
Markiisi de Sade - Justine 

Tammi
Stephen King - Tuulen avain

Uutta keväälle pitäisi vielä keksiä. Kirjajulkaisukaan ei ole poissuljettu.