Passiivisuus kirjoituspuolella sen kun jatkuu. Kirja-arvosteluista pääsin eroon. Varsinaiset tekstit etenevät etanavauhdilla ja ei ole oikein innostusta. Pitäisi saada jonkinlaista ulkoista ärsykettä. Kenties kirjoituskilpailu tms. voisi toimia.
Viime viikon viihdepuoli:
Tietokonepelit (samat kuin viimeksikin)
-Witcher 2
-Guild Wars 2
-Starcraft 2
Sarjat
-Vikings
-Spartacus: Blood and Sand
-Burn Notice
Kirjat
-Shakespeare: Loppiaisaatto
Sarjakuvat
-Jennifer Blood: Ninjettes
-Red Team
-Benny Breakiron 1-2
Audiobookit
-Jim Butcher: Skin Game - Dresden Files 15
maanantai 30. kesäkuuta 2014
perjantai 27. kesäkuuta 2014
Pientä tekohauskaa: Cubicles & Careers
FantasyCon on ottanut mainion linjan conimainonnassaan. He nimittäin ovat tehneet viisiosaisen fantasiasketsin, jossa joukko fantasiahahmoja pelaa tavallisen toimistohenkilöiden elämää. Jokaisella pätkällä on pituutta vain minuutin verran, joka on hyvä kahdestakin syystä. Se laskee varmasti kynnystä katsahtaa videot & kevyt vitsi kantaa koko videon ajan.
Cubicles & Careers Episode 1: Orc
Cubicles & Careers Episode 2: Elf
Cubicles & Careers Episode 3: Cleric
Cubicles & Careers Episode 4: Knight
Cubicles & Careers Episode 5: Wizard Cubicle Master
Cubicles & Careers Episode 1: Orc
Cubicles & Careers Episode 2: Elf
Cubicles & Careers Episode 3: Cleric
Cubicles & Careers Episode 4: Knight
Cubicles & Careers Episode 5: Wizard Cubicle Master
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
Lautapeli: Bang!
Ostin Bangin yli puoli vuosikymmentä sitten. Kyseessä on
pikkunäppärä illanistujaispeli, joka ihastutti ensimmäisestä kerrasta kun sitä
pelasin. Peli ei kuitenkaan oikein päässyt suosioon peliporukassani ja putosi
pois muiden pelien alta. Nyt pyrin palauttamaan pelin, sillä siinä on muutamia
ominaisuuksia joista pidän suuresti.
Peli heittää pelaajat villinlännen kaupunkiin. Yksi
pelaajista on sheriffi, jonka tehtävänä on puhdistaa
kaupunki
lainsuojattomista. Sheriffillä on apunaan joukko apulaissheriffejä, joiden
henkilöllisyyttä ei kuitenkaan tiedä. Lisäongelmaa lisää vielä petturi, joka
haluaa päästä eroon niin muista roistoista, kuin lainvartijoista.
Pelin oppimiskynnys ei ole korkea. Pelin mekaniikoista saa
täysin otteen jo ensimmäisellä pelikerralla. Samaan aikaan pelissä on kuitenkin
syvyyttä sen verran, että se tuntuu tuoreelta. Montaa peliä putkeen ei kyllä
jaksa. Tämä peli on kuitenkin minun pelilistalla yksi hyvä välipeli isompien
pelien välissä.
![]() |
Sheriffi, Slab the Killer, jolla on 4 "elämäpistettä" jäljellä on aseistautunut Schofieldillä, jolla voi ampua kahden pelaajan päähän. Vielä kun hän tietäisi ketä ampua. |
Pelistä muualla:
Mekaniikat: korttipelit, salattu henkilöllisyys ja pelaajien
kuolema(player elimination).
Arvosana 2+/5
Kiva, vauhdikas korttipeli, joka on samalla kelpo välipeli.
tiistai 24. kesäkuuta 2014
Juhannuksen jälkimainingeissa
Minulla on takana varsin rauhallinen juhannus. Jonkin verran jalkapallon seuraamista, jonkin verran sarjoja ja lukemista. Juhannus itselle on juhla, jonka kaikkein mieluisimmin viettäisi rauhoittuen mökillä. Tällä kertaa sitä mahdollisuutta ei ollut tarjolla, mutta kaikenkaikkiaan ihan kiva kokemus tämäkin.
Tämän viikon kirjoitustavoitteet sisältävät:
-Kirjoituspöydän pyyhkiminen arvostelukirjoista. Niitä on kolme luettuna, mutta arvostelujen tekeminen on laahannut.
-Satusivu, sarjakuvasivu ja raapale joka päivälle.
Viime viikon viihdepuoli:
Tietokonepelit
-Witcher 2
-Guild Wars 2
-Starcraft 2
Sarjat
-Vikings
Kirjat
-Michael Moorcock: Teräksinen Tsaari
-William Shakespeare: Timon Ateenalainen
Audiobookit
-Jim Butcher: Skin Game - Dresden Files 15
Sarjakuvat
-Lise Myhre: Nemi 4
-Dragon Age
Lautapelit
-Bang!
Tämän viikon kirjoitustavoitteet sisältävät:
-Kirjoituspöydän pyyhkiminen arvostelukirjoista. Niitä on kolme luettuna, mutta arvostelujen tekeminen on laahannut.
-Satusivu, sarjakuvasivu ja raapale joka päivälle.
Viime viikon viihdepuoli:
Tietokonepelit
-Witcher 2
-Guild Wars 2
-Starcraft 2
Sarjat
-Vikings
Kirjat
-Michael Moorcock: Teräksinen Tsaari
-William Shakespeare: Timon Ateenalainen
Audiobookit
-Jim Butcher: Skin Game - Dresden Files 15
Sarjakuvat
-Lise Myhre: Nemi 4
-Dragon Age
Lautapelit
-Bang!
perjantai 20. kesäkuuta 2014
Pikakelausarvosteluja: Vahvaa Draamaa 2
Dallas Buyers Club 3/5
Matthew McConaughey esittää aidsia sairastavaa huijaria, jolle sairauden saaminen saa aikaiseksi tilaisuuden kohdata itsensä ja samalla auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Voitti kolme oscaria pääosasta, sivuosata ja maskeerauksesta.
Jossain mielessä kovin raskasta, mutta laadukasta katsottavaa.
American Hustle 3/5
Ammattihuijari Irving Rosenfeld (Christian Bale) on jäänyt kiinni ja joutuu auttamaan FBI:tä näiden yrittäessä saada koukkuun poliittisia vaikuttajia lahjonnan vastaanottamisesta.
Hyviä henkilöhahmoja ja näiden välisiä suhteita.
Silver Linings Playbook 4/5
Vaimonsa pettämisen todistanut Pat(Bradley Cooper) on vapautunut mielisairaalasta ja koittaa sopeutua takaisin yhteiskuntaan. Lisäväriä tapahtumien kulkuun tuo Jennifer Lawrencen esittämä tyttö, jolla on myöskin omat ongelmansa.
Vahvaa draamaa ja keräsi ilmestyessään Oscareita. Odotin elokuvalta hieman enemmän hehkutukseen nähden, mutta silti pidin. Pääroolien esittäjät esittävät mielenterveydellisiä ongelmiaan enemmän kuin hyvin.
Don Jon 3-/5
Joseph Gordon-Levittin ensimmäinen ohjaustyö, jossa päättää itse näytellä pornoriippuvaista miestä ja valitsee tyttöystävä näyttelemään Scarlett Johanssonin. Lähtökohdista voisi murjaista vitsin jos toisenkin.
Pinnan alla kuitenkin piilee ihan ehjä draamaelokuvakin, jota on höystetty huonolla komedialla.
Matthew McConaughey esittää aidsia sairastavaa huijaria, jolle sairauden saaminen saa aikaiseksi tilaisuuden kohdata itsensä ja samalla auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Voitti kolme oscaria pääosasta, sivuosata ja maskeerauksesta.
Jossain mielessä kovin raskasta, mutta laadukasta katsottavaa.
American Hustle 3/5
Ammattihuijari Irving Rosenfeld (Christian Bale) on jäänyt kiinni ja joutuu auttamaan FBI:tä näiden yrittäessä saada koukkuun poliittisia vaikuttajia lahjonnan vastaanottamisesta.
Hyviä henkilöhahmoja ja näiden välisiä suhteita.
Silver Linings Playbook 4/5
Vaimonsa pettämisen todistanut Pat(Bradley Cooper) on vapautunut mielisairaalasta ja koittaa sopeutua takaisin yhteiskuntaan. Lisäväriä tapahtumien kulkuun tuo Jennifer Lawrencen esittämä tyttö, jolla on myöskin omat ongelmansa.
Vahvaa draamaa ja keräsi ilmestyessään Oscareita. Odotin elokuvalta hieman enemmän hehkutukseen nähden, mutta silti pidin. Pääroolien esittäjät esittävät mielenterveydellisiä ongelmiaan enemmän kuin hyvin.
Don Jon 3-/5
Joseph Gordon-Levittin ensimmäinen ohjaustyö, jossa päättää itse näytellä pornoriippuvaista miestä ja valitsee tyttöystävä näyttelemään Scarlett Johanssonin. Lähtökohdista voisi murjaista vitsin jos toisenkin.
Pinnan alla kuitenkin piilee ihan ehjä draamaelokuvakin, jota on höystetty huonolla komedialla.
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
One-shot sarjakuvien arvosteluja 1: Zombeja
4 "lehteä" Arvosana 2/5
Aikanaan Left4Dead-pelin markkinointitempaukseksi tehty
neliosainen web-comic. Yllättävästi ei niin toivoton kuin olisi voinut odottaa.
Juonen kaari on ehjä, piirrosjälki suht laadukasta ja hahmot ok. Olisin lukenut
pitempäänkin.
+Toimiva paketti
+Ilmainen
-Oheistuote, vaikka hahmojen taustan tietäminen ei
oikeastaan olekaan tarpeellista, on se silti suotavaa.
4 lehteä. Arvosana 0+/5
-Olematon juoni
-Ei yhtä ainutta positiivista muistikuvaa koko lehdestä.
3 lehteä. Arvosana 0+/5
-Olematon juoni & lyhyt
-Graafinen ulkoasu on tosi kökköä. Piirrosjälki ei miellytä
ja lisäksi luettavuuskin kärsii, kun paikoitellen mustaa tekstiä mustalla
pohjalla tai valkoista valkoisella.
4 lehteä. Arvosana 0+/5
-Oheistuote, joka on siinä määrin riippuvainen elokuvastaan, ettei ilman sitä näkemättä saa oikein mitään irti sarjakuvasta. Elokuvaa pitää tämän lisäksi vielä selkeästi fanittaa, koska minä elokuvan nähneenäkään en saanut näistä oikein mitään irti.
maanantai 16. kesäkuuta 2014
Kuulumiset
Viimeinen viikko on ollut todella rento. Erinäisistä syistä vapaa-aikaa onkin tullut tavanomaista enemmän. Nurinkurisesti en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi lähellekään samaa määrää asioita kuin silloin kun aikani on kortilla. Jalkapallo, Dreamhack ja LCS kaikki lohkaisseet osuutensa vapaa-ajasta.
Kirjoituspuolella minulla on valmistumassa seuraava sadun käsikirjoitus ja puolitiessä on sarjakuva, jonka epäilen kyllä päätyvän loppuiäkseen pöytälaatikonpohjalle.
Viihdettä kulutin:
Pelasin Dragon Age kakkosen lävitse. Pääsin siihen mukavasti sisään ja pystyin katsomaan sen heikkouksia sormien lävitse. Viihdyin.
Audiobook rintamalla kuuntelin kaksi lyhyttä b-luokan zombiekirjaa:
Michael Whetzel: The Pied Piper of the Undead
Deadlocked (Deadlocked #1) by A.R. Wise (Goodreads Author)
Kummastakaan ei kamalasti sanottavaa. C-luokan zombiekirjoja, jotka eivät tuo mitään uutta genreen. Ihan kiva tuotannolliselta kantilta katsottuna, mutta sitä suurempaa sisältöä saa etsiä. Toimivat kuitenkin näin lenkkikuunneltavana.
Scott Lynchin Republic of Thieves tuli myöskin audiobookkina päätökseen. Se oli minulle kova pettymys. Ensimmäisestä osasta pidin, toinen jätti vielä sitäkin paremmat mietteet. Niiden perään kolmas osa, joka oli varsin kaavamainen ja valju.
Sarjakuvia on arvosteltavien lisäksi kulunut kohtuullisesti:
Palasin vuosien jälkeen suosikkisarjakuvani Order of the stick -websarjakuvan pariin. Aikanaan jätin sarjan, kun olin siinä ajantasalla. Se vinoilee oivasti vanhoille D&D klisheille.
Sukelsin myös syvemmälle Dragon Agen maailmaan ja otin sieltä luettavakseni Orson Scott Cardin kirjoittamia sarjakuvia. Oheistuote-roolipelifantasiaahan nuo, mutta ei sentään kurjinta sellaista.
Kirjana tuli luettua Sergei Lukjanenkon Hämärän Partio, josta arvio tulossa lähipäivinä Risingiin.
Kirjoituspuolella minulla on valmistumassa seuraava sadun käsikirjoitus ja puolitiessä on sarjakuva, jonka epäilen kyllä päätyvän loppuiäkseen pöytälaatikonpohjalle.
Viihdettä kulutin:
Pelasin Dragon Age kakkosen lävitse. Pääsin siihen mukavasti sisään ja pystyin katsomaan sen heikkouksia sormien lävitse. Viihdyin.
Audiobook rintamalla kuuntelin kaksi lyhyttä b-luokan zombiekirjaa:
Michael Whetzel: The Pied Piper of the Undead
Deadlocked (Deadlocked #1) by A.R. Wise (Goodreads Author)
Kummastakaan ei kamalasti sanottavaa. C-luokan zombiekirjoja, jotka eivät tuo mitään uutta genreen. Ihan kiva tuotannolliselta kantilta katsottuna, mutta sitä suurempaa sisältöä saa etsiä. Toimivat kuitenkin näin lenkkikuunneltavana.
Scott Lynchin Republic of Thieves tuli myöskin audiobookkina päätökseen. Se oli minulle kova pettymys. Ensimmäisestä osasta pidin, toinen jätti vielä sitäkin paremmat mietteet. Niiden perään kolmas osa, joka oli varsin kaavamainen ja valju.
Sarjakuvia on arvosteltavien lisäksi kulunut kohtuullisesti:
Palasin vuosien jälkeen suosikkisarjakuvani Order of the stick -websarjakuvan pariin. Aikanaan jätin sarjan, kun olin siinä ajantasalla. Se vinoilee oivasti vanhoille D&D klisheille.
Sukelsin myös syvemmälle Dragon Agen maailmaan ja otin sieltä luettavakseni Orson Scott Cardin kirjoittamia sarjakuvia. Oheistuote-roolipelifantasiaahan nuo, mutta ei sentään kurjinta sellaista.
Kirjana tuli luettua Sergei Lukjanenkon Hämärän Partio, josta arvio tulossa lähipäivinä Risingiin.
lauantai 14. kesäkuuta 2014
Kesäkuun kirja-arvostelut
Ohessa linkit lähiviikkoina ilmestyneisiin kirjaesittelyihin ja arvosteluihin.

David Schiller (toim.): Zen : opas mielenrauhaan

Pascal Regnauld ja Benoît Sokal: Ankardo : Ankkavanhus ja meri

Alan Moore: Nemo : Jääsydän

Edgar Rice Burroughs: Marsin Nero

Grant Morrison: Teräsmies : Luodinkestävä
Dregen, Tore S. Börjesson: Minä, Dregen

David Schiller (toim.): Zen : opas mielenrauhaan

Pascal Regnauld ja Benoît Sokal: Ankardo : Ankkavanhus ja meri

Alan Moore: Nemo : Jääsydän

Edgar Rice Burroughs: Marsin Nero

Grant Morrison: Teräsmies : Luodinkestävä
Dregen, Tore S. Börjesson: Minä, Dregen
perjantai 13. kesäkuuta 2014
Anime: Baccano!

Sarjan rakentuu hyvin samalla tapaa kuin Durara. Valtava
joukko hahmoja sijoittuu samaan kaupunkiin ja näiden välisistä konflikteista
syntyy sarjan juoni. hahmot edustavat kliseisesti varsin erilaisia
ihmistyypeistä hyväntahtoisista tolloista nerokkaisiin pahansuopiin.
Sarjan taustalla on tarina alkemisteista, jotka ovat ikuisen
elämän jäljillä. Näiden kehittämä eliksiiri joutuu kuitenkin hakoteille ja
aiheuttaa aikamoisen ongelmaketjun.
Kaiken kaikkiaan sarja on Duraran tapaan varsin viatonta
viihdettä. Juoni ei ole kovinkaan kummoinen, mutta tuotannolliset tekijät:
piirrosjälki, ääninäyttelijät ja sarjan yleisilme on viihdyttävä. Sarjaboksin
hinta on 24 puntaa, joka on minusta ihan kohtuullinen summa 16 jaksosta.
Sarjasta lisää sarjan wikipediassa.
Arvosana: 2+/5
Kevyt ja helposti lähestyttävä
sarja. torstai 12. kesäkuuta 2014
Uudet kirjat - Kesäkuu

Sokalin: Ankardo - Ankkavanhus ja meri ja Moorcockin Teräksinen Tsaari.

Näiden lisukkeeksi hain kirjastosta tuhdin paketin Nemi-sarjakuvia. Olen viimeaikoina lukenut kyllä paljon Nemi albumeja muutenkin, mutta nämä kaksi ovat vielä kahlaamatta.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
Erään tietokonepelin tarina: World of Darkness MMORPG
The Guardian: World of Darkness - the inside story on the death of a game
World of Darkness eli WoD oli minulle vuosituhannen vaihteessa rakas pelijärjestelmä. Kun kuulin, että siitä olisi tulossa massiivinen moninpeli olin varauksellisesti innostunut. Vampire: The Masquerade – Bloodlines osoitti, että pelimaalimasta voisi saada tunnelmallisen, mutta samaan aikaan pelkäsin mitä moninpeli pelille tekisi. Sata pelaajaa samanaikaisesti grindaamassa eri questeja ei kuulostanut lainkaan houkuttelevalta, kuten ei myöskään ylipäätänsä ajatus pelimaailman jakamisesta tollojen kanssa.
Lupauksia herätti myös se, että peliä tehtaili firma, joka oli jo ennestään tehnyt kehutun ja omanlaisensa MMO pelin, Eve Onlinen. Mutta kuten artikkeli paljastaa, ei elämä ollutkaan ruusuista. Vampire-peli kuoli jo ennen syntymäänsä.
World of Darkness - 2010 Animatic Trailer
Olisinko pelannut tätä peliä paljo? En tiedä, mutta sen tiedän että olisin kokeillut.
World of Darkness eli WoD oli minulle vuosituhannen vaihteessa rakas pelijärjestelmä. Kun kuulin, että siitä olisi tulossa massiivinen moninpeli olin varauksellisesti innostunut. Vampire: The Masquerade – Bloodlines osoitti, että pelimaalimasta voisi saada tunnelmallisen, mutta samaan aikaan pelkäsin mitä moninpeli pelille tekisi. Sata pelaajaa samanaikaisesti grindaamassa eri questeja ei kuulostanut lainkaan houkuttelevalta, kuten ei myöskään ylipäätänsä ajatus pelimaailman jakamisesta tollojen kanssa.
Lupauksia herätti myös se, että peliä tehtaili firma, joka oli jo ennestään tehnyt kehutun ja omanlaisensa MMO pelin, Eve Onlinen. Mutta kuten artikkeli paljastaa, ei elämä ollutkaan ruusuista. Vampire-peli kuoli jo ennen syntymäänsä.
World of Darkness - 2010 Animatic Trailer
Olisinko pelannut tätä peliä paljo? En tiedä, mutta sen tiedän että olisin kokeillut.
lauantai 7. kesäkuuta 2014
Kirja-arvostelu: Minä, Dregen

Dregen, Tore S. Börjesson
Like, 2014
Alkuteos: Dregen:
Självbiografin
suomentanut Sirje Niitepõld
Arvosana 3/5
Ruotsalaiskitaristi Dregenillä on takanaan mittava ura ruotsin rockbändeissä. Parhaiten hän on tunnettu Hellacoptersin ja Backyard Babiesin kitaristina. Suomenkin puolella Dregen on ehtinyt vaikuttaa Michael Monroen uusimman bändin riveissä.
Elämänkerta on osa Dregenin taukoa Backyard Babiesista. Sen
on koostanut Tore Börjesson ja muodostuu osaksi haastattelumuotoisesta
kerronnasta, osaksi kolmannen persoonan kerronnasta. Ja Dregeninen elämästä
riittää kerrottavaa. Hänen alkoholisti-isänsä itsemurha ja työelämään
sopeutumattomuus sysäävät Dregenin kohti täysin tavallisesta poikkeavaa elämää.
Menestys tuntuu helpolta, mutta se ei tule ilmaiseksi. Bändielämä
ja jatkuva juhliminen sekoittavat elämää ja hetken aikaa Dregenin elämä on
suurissa vaikeuksissa. Rahasta tiukkaa ja rokkarin pakolliset huume & alkoholiongelmat
kuluttavat miestä rankasti.
Tähän pelastus tapahtuu kun Dregen tapaa Pernillan, tulevan
vaimonsa. Hän on ankkuri, tuntuu asettavan muuten niin levottomalle ja
häilyväiselle Dregenille kiintopisteen. Avioliittoon syntyy puolestaan lapsi.
Perhe-elämä on saanut miehen ymmärtämään paremmin maailmaa. Ongelmia on yhä,
mutta ne eivät tunnu voivan vievän voittoa.
Elämänkerrat ovat hankalia aihepiirejä itselleni. Koen
usein, että haluan kuulla mahdollisimman paljon henkilöltä itseltään, enkä
mieheltä joka on mukana koostamassa elämänkertaa. Tästä seuraakin kirjan
selkeästi suurin heikkous. Börjesson on aivan liikaa äänessä. Tämän toimittajan
rooli näkyy kirjan rakenteessa. Siinä missä Dregenin kommentit hyppivät
aiheesta toiseen, Börjesson pitää kirjan kuin junan raiteilla. Samalla
Börjesson on asettanut Dregenin hyvin korkealle jalustalle ja hehkuttaa tämän
saavutuksia aivan turhanpäiväisesti ja ennen kaikkea liikaa. Vaikka saavutukset ovat hienoja, objektiivisuus
olisi ollut kaivattua ja jättää päätelmien tekeminen lukijoiden harteille.
Toinen, pienempi ongelma muodostuu kirjan toistavasta
rakenteesta. Monesti sama asiasisältö kuullaan monen eri lähteen kautta, mikä
on vähintäänkin puuduttavaa. Myös osa kirjan sisällöstä olisi voinut rajata
ulos, kuten en usko että kovin moni kirjaan tarttuva tarvitsee kovin tarkasti
tietää Dregenin ja Pernillan lapsettomuuden hoidoista.
Vioistaan huolimatta kirja on kuitenkin paras tarjolla oleva
keino kurkistaa Dregenin sielunmaisemaan. Jos se ajatuksena tuntuu tarpeeksi
kiehtovalta, tämä kirja on sinulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)