perjantai 30. toukokuuta 2014

Lisää lyhytelokuvia

Eleonore Pourriat : OPPRESSED MAJORITY (Majorité Opprimée English)

Ranskalainen lyhytelokuva vaihtaa miesten ja naisten roolit ja tuloksena on ajatuksia herättävä lyhytelokuva.

JohnnyExpress from AlfredImageworks

Avaruudenvälisen kuljetuspalvelun hoitaminen ei ole aina niin helppoa ja myös paketin vastaanottaminen saattaa ajoittain luoda vaikeuksia. Tämä hauska animaatio on varoittava esimerkki nettikaupoista tilaamisesta.

Jérémy Clapin: Skhizein

Lyhytelokuva, jossa meteori saa miehen elämän paikoiltaan. Kirjaimellisesti.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Tietokonepeli: Dragon Age 2


Dragon Age 2 on peli, jonka pelaaminen on pitkälti tämän blogin ansiota. Deus Ex: Human Revolution pelin jälkeen huomasin kaipaavani uutta pelattavaa ja pelimarkkinoiden ollessa kuivat, tartuin Dragon Age-sarjan toiseen osaan.

Dragon Age 1 oli minusta varsin toimiva tietokoneroolipeli, joka sijoittuu parhaimpien joukkoon, kenties kärkikymmenen joukkoon. Hankin toisen osan sen ilmestyessä, vaikka arvostelut eivät olleet pelistä positiivisia. Pelin arcademainen pelitaistelu ja muuttunut kuvakulma vieraannuttivat minut pelistä. Dragon Age 2 unohtuikin koneelleni vuosiksi. 

Nyt pelillä on takana noin kaksitoista tuntia pelaamista. Alkumetreistä lähtien on selvää, ettei peli ole samaa luokkaa ensimmäisen osansa kanssa. Peli kuitenkin ehkä kärsii suurista ennakko-odotuksistaan, eikä näin ollen ole aivan niin surkea kuin mitä on sanottu. 

Peli keskittyy Hawken-perheeseen, joka pakenee maasta toiseen Blight-nimisen mullistuksen tieltä. Tässä mullistuksessa etelän aavikoilta hyökkää tuhatmäärin paikallisia örkinvastineita tartuttaen tautia ihmisiin. Hawken perhe: päähenkilö, tämän sisarus ja äiti ajautuvat hakemaan turvaa meren takaisesta kaupunkivaltiosta, jossa näillä on sukua. 

Suku valitettavasti on juoppolalli eno, joka on saanut suvun talouden retuperälle. Pärjätäkseen kaupungissa on pelaajien tehtävä yhtä sun toista rahojensa eteen. Itse tehtävät ovat varsin perinteisiä roolipelitehtäviä: tapa se henkilö, hae tuo esine jne. Ja ne ovat vielä toteutettu todella yllätyksettömästi. Pahimmillaan tehtävät jopa spoilaavat itse itseään. Esimerkiksi alkemisti haluaa itselleen palan lohikäärmeen kynttä ja kaivoksen pitäjä haluaa selvittää mitä hänen kaivoksessaan tapahtuu, kun työntekijöitä katoaa. Ja tehtäväikonit näyttävät tapahtumien ratkeavan samassa paikassa. Yllätys, kaivoksessa saattaa olla lohikäärme. 

Tehtäviä hieman parantaa niiden kyseenalaisuus. Työt ovat pakolaisvirran takia tosi vähissä ja jäljellejääneet työt eivät ole mukavimmasta päästä. Osallistuuko maksua vastaan noitajahtiin vai auttaako poloisen yksilön yhteisöön, jossa tämä saattaa saada apua ongelmaansa? Auttaako saamaan kiinni hallitsijan sarjamurhaajapojan tietäen että tämän isä vain suojelee tätä vai suorittaako omankäden oikeutta ja saa niskaansa hallinnon vihan?   Lisäväriä edelliseen tuo vielä päähenkilön ystävät, jotka saattavat sitten ottaa nokkiinsa mikäli päähenkilön näkemykset eivät vastaa omiaan.

Peliä on kritisoitu myös suuren ja selkeän tavoitteen puuttumisesta. Se ei tässä tapauksessa ole minusta mikään vika. Itse nimittäin koin pienten tehtävien tekemisen huomattavasti mielenkiintoisemmaksi kuin ainaisen maailman pelastelun. Ehkä se johtuu siitä, että olen pelannut pelejä liikaakin.
Kaupungissa on suuruuden tuntua.

Positiivisen huomautuksen peli ansaitsee kaupungistaan. Se nimittäin onnistuu luomaan mielikuvan suuresta asuinpaikasta, jossa asuukin ihmisiä. Tämä on ollut minun kohdallani ongelma niin monissa peleissä. Itse kaupunkia on vain kourallinen ruutuja, mutta niistä otetaan paljon irti. Peli käyttää Mass effect peleistä tuttua tehtävänjakokeskusta, josta siirrytään tapahtumapaikkojen välillä. 

Kaupungin paikat, ruudut kertovat matkakohteet, nuolet puolestaan missä paikoissa on aktiivisia tehtäviä.
 
Dragon agen suurin ongelma on kuitenkin se, että se on ennen kaikkea venytetty peli. Taisteluihin ilmestyy hirviöaaltoja toistensa jälkeen,  jotta taisteluihin tulee pituutta lisää. Taistelusysteemi on niin kevyt, että pitkät taistelut tuntuvat tylsiltä. Vaikeustasoa voi säätää, mutta se ei tee taisteluista kiinnostavia, ainoastaan vaikeampia ja tylsiä. Karttaruutuja on pelissä säälittävän vähän ja niitä uusiokäytetään tolkuttoman härskisti hyväksi. Sama luola voi toimia milloin minkin tehtävän näyttämönä. Se saa kyllä pelin tuntumaan hyvin halvalta.

Tylsät neliöt eivät kyllä kannusta hahmon tavaroitten kehittämiseen.

Viimeisen kritiikin ansaitsee pelin inventaariosysteemi, josta en olisi saanut tylsemmän näköistä vaikka olisin yrittänyt. Jokainen ikoni on mitäänsanomaton. Se sentään toimii jossain määrin, mutta tuntuu pikkuisen kömpelöltä joka lienee jälleen kerran konsolikäännössuunnittelun syytä.
Pelin edetessä kavereita kertyy.



Pelistä muualla:

Zero Punctuation videoarvostelu 
 

Arvosana: 2-/5
Kevyt roolipeliseikkailu joka sopii niille, jotka ovat ehtineet pelata jo kaiken muun mahdollisen lävitse.

Hyvää
+ Mielenkiintoinen maailma
+ Ääninäytellyt hahmot

Huonoa
- Pelin sisällön venyttäminen keinotekoisesti lisäämällä turhanpäiväisiä taisteluita ja aaltoja taisteluihin.
- Taistelusysteemi, joka on niin kovin yksinkertainen Dragon Age ykköseen verrattuna.
- Karttojen uudelleen käyttö.
- Yksinkertainen ja kovin tylsä tavaroidenhallintapuoli.



maanantai 26. toukokuuta 2014

Loma takana, arki edessä

Minä latailin akkuja kuluneen viiikon. Rehellisesti sanottuna tahtoisin istua laturissa syksyyn. Säät ovat olleet helteiset, mikä on toisaalta ollut mukavaa vaihtelua, mutta toisaalta aiheuttaa vähän turhaa uupumusta. Ulkona kun ei tarvitse paljoa tehdä ilman, että hiki puskee pintaan. Myös tietokonerakkineeni kärsii ylikuumenemisongelmista, mikä puolestaan aiheuttaa harmaita hiuksia. Onhan tuolla jo ikääkin, mutta en tahtoisi vielä laittaa rahaa kiinni uuteen.

Kirjoitusrintamalla on vastatuulta. Novellini ei läpäissyt Osuuskumman kirjoituskutsun seulaa. Valitettavaa, mutta odotettavissa. Otan kieltäytymiset yhä turhan raskaasti. Silti tekstiä on tullut hyvin ja etenemistä tapahtunut.

Blogia tähtään uudistaa jotenkin lähiviikkoina. Pääasiassa tämä kun on minulle kannustin tehdä erilaisia asioita: pelata eri lautapelejä, katsoa leffoja jne. Uutta sisältöä harkitsen, koska sisältöä saattaisi riittää useamaankin aiheeseen.

Jos ryhmittelisi aiheet
videolähtöisiin: elokuvat, sarjat, lyhytelokuvat ja anime
peleihin: lautapelit, roolipelit ja tietokonepelit
kirjallisiin: kirjat, äänikirjat ja sarjakuvat
ja sitten kirjoittaminen,

Mihin kaikkeen riittää energia ja aika on sitten eri asia. Tätä täytynee sulatella.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Kuulumiset

Kuulumisten miettiminen viivästyi eilisten ukkosten takia. Pidän lomaa tämän viikon ja samalla myös taukoa tänne kirjoittamisesta.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Anime: Durarara!!


Durarara!! oli minulle pitkästä aikaa kokeilu palata animen pariin. Sitä suositellut ystäväni sanoi sitä kevyeksi hyvää mieltä tuottaneeksi sarjaksi, jonka katselukynnys ei ole korkea. En ollut oikein varma oliko tuo kuvailu varsinaisesti sellainen, joka vetosi minuun. Minä nimittäin lopetin animen katsomisen suureksi osin siksi, etten löytänyt syvällisiä sarjoja. Kohtaamissani ohjelmissa taistelivat pinkkihiuksiset tytöt jättiläisroboteissa ja se ei ollut ihan sitä mitä hain.

Sarja tuntuu massiiviselta henkilögallerialeikkikentältä: tarina sijoittuu Ikebukuro nimiseen Tokion osaan, jossa naispuolinen Päätön ratsumies toimii alamaailman kuriirina moottoripyörällään. Samaan aikaan alueella tapahtuu murhia, käynnistyy jengisota ja erikoisin voimien varustautuneet henkilöt ottavat mittaa toisistaan. Unohtamatta pakollista rakkauskolmiodraamaa, jossa jokaisella osapuolella on salaisuuksia. Kuulostaa sekavalta, eikä kyse ole pelkästään huonojen selitystaitojen syytä. 

Juonellisesti Durarara!! on varsin omaperäinen. Yli kymmenen päähenkilön sarja, joista oikein kukaan ei nouse paljoa tärkeämmäksi kuin muut, kuulostaa epämääräiseltä. Hieman sekava sarja olikin, muttei seurattavuudeltaan, vaan siksi ettei se oikein tunnu tietävän mihin se haluaa katsojaansa viedä. Valtaosalla hahmoista ei tunnu olevan minkäänlaista tavoitetta vaan ovat olemassa juonellisina törmäyspisteinä.

Sarjasta julkaistaan dvd-kokoelmaboksi kesän aikana, joka lienee paras tapa saada sarja omaan hyllyynsä. Kaksikymmentäviisijaksoiselle sarjalle tulee hintaa noin 50e, joka minusta ei ole kamalan paha hinta. 

Sarjasta lisää: Wikipediassa



Arvosana: 2/5
Kevyt ja helposti lähestyttävä sarja.          

torstai 15. toukokuuta 2014

Uudet kirjat - Toukokuu

Toukokuun arvostelukirjat muodostuvat John Carter-sarjan kuudennesta osasta, kolmannesta osasta Grant Morrisonin Teräsmiestulkintaa, Dregenin henkilökuvakirjasta ja Batmanin vastustajan Jokerin sarjakuvasta.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Toukokuun lautapeli: Zak Pak!



Seuraavana peliesittely oli minulle loistava tekosyy pelata perhepeliä, josta pidän suuresti. Kuten otsikkokin kertoo, kyseessä on Zak pak, joka sukeltaa muuttamisen maailmaan. Jokainen pelaaja saa haltuunsa tavaralastin, joka muodostuu erikokoisista neliöistä. Nämä neliöt pitää saada ahdettua muuttoautoon. Siinä on koko peli kaikessa yksinkertaisuudessaan.  

Muuttoautojen tyhjästä tilasta sakotetaan, kun puolestaan ylijääneistä laatikoista veloitetaan kaksinkertaisesti. Kyseessä onkin tehtävänä löytää juuri oikean kokoinen muuttoauto.
Onnella on suuri vaikutus: kuljetettavat laatikot heitetään nopalla ja kuljetusautoja valitaan muutamasta tarjolla olevasta. Hyvin nopeasti se tarkoittaakin, että joku pelaajista jämähtää suureen pistemenetykseen. Tämä ei kuitenkaan ole omissa kirjoissani paha asia tämän pelin kohdalla, sillä peliä ei voi ottaa turhan vakavasti.
Peli sopiikin siis luonteensa takia juuri välipeliksi vakavampien pelien väliin. Peliin on myös hyvin helppo muokata paikkoja lisäpelaajille ilman että nämä olennaisesti muuttavat pelin luonnetta. Itse asiassa melkeinpä päinvastoin, sillä pelaajien lukumäärän kasvaessa myös mahdollisuus kriittisiin virheisiin kasvaa: peleistä tulee siis entistäkin nopeampia.


Kaikki laatikot mahtuivat autoon, mutta tyhjää tilaa jäi turhan paljon.

Pelistä lisää:



Arvosana 3/5

Hauska ja nopea perhepeli, jossa onni on suuressa roolissa.    


maanantai 12. toukokuuta 2014

Yleiset kuulumiset: Kirjoittaminen

Kirjoituksen osalta viikko on ollut rauhallisempi. Sain aikaiseksi tekstin, jota tarjosin Osuuskumman novellikokoelmaan. Saa nähdä miellyttääkö se toimittajia tarpeeksi päästäkseen mukaan. Se on lyhyt teksti, jota voi olla vaikea sijoittaa kokoelmaan.

Voisi sanoa, että minulle on hiljalleen syntymässä rutiinia kirjoittamiseen. Se on tieto, joka piristää, sillä se kertoo menosta eteenpäin. Rutiinien alusta täytyy pitää kynsin ja hampain kiinni. Kunpa olisi mahdollista saada päivään tunti tai kaksi lisää aikaa.

Tällä viikolla pitäisi viimeistellä Finncon-kirjoituskilpailun tekstini. Se on pahasti puolikuntoinen ja vaatisi totaalisen uudelleenkirjoituksen. En ole aivan varma avautuuko teksti tarpeeksi nopeasti ehtiäkseen kilpailuun, mutta ainakin tulee viimeisteltyä se.

Suurenpia projekteja on myöskin tulilla, mutta ennen kuin ne on tarkemmin määriteltyjä, en sano muuta kuin olevani tämän hullun harrastukseni osalta työllistetty.


Viikkokatsaus: yleiset tuntemukset ja mediakulutus

Mieleni on ollut hieman raskaamman puoleinen viimeaikoina. Valoa tuntuu näkyvän kuitenkin tunnelin päässä (Toivon mukaan se ei ole juna). Kevät on pitkällä, linnut laulavat taukoamatta ja ilmakin on ollut kiva. (Minä kun tykkään ajoittaisesta sateesta niin tunnelmoinnin kuin siitepölyn poistumisen takia.)

Etsin itselleni uutta peliä projektikseni. En tiedä olisiko se parjattu Dragon Age 2 tai sitten Witcher 2.Tai sitten tartun Mass Effect sarjaan, joka minulta on mennyt ohitse. Ehdotuksia saa heittää.  

Lukurintamalla olen vahvasti kiinni sarjakuvien maailmassa. Tosin pelkään, että jos ylläpidän tällaista lukutahtia poltan sarjakuvat genrenä samalla tavalla loppuun kuin animen joskus aikanaan. Yhteen aikaan nimittäin kulutin animea liukuhihnatahdilla, jonka seurauksena katsoin kaikki katsomisen arvoiset sarjat ja sitten kyllästyin lajityyppiin kun tarjolla oli enää kehnoja komedioita.

Kirjapuolella toukokuun piti olla eeppisen fantasian kuukausi. Valmistauduin moiseen hankkimalla itselleni sarjoista seuraavat osat:

Robert Jordan, Brandon Sanderson: A Memory of Light  
Scott Lynch: The Republic of Thieves
Joe Abercrombie: Last Argument of Kings

Tämä suunnitelma kuitenkin kaatui, sillä jostain syystä Republic of Thief tökkii minulla. En tiedä onko kyse taisteluväsymyksestä Sandersonin jälkeen. (Jonka otin listalle saadakseni sarjan päätökseen & Hugo-ehdokkuuden kunniaksi) Mutta yhtäkaikki Lynchin kolmas kirja ei onnistunut kaappaamaan minua mukaansa kuten kaksi aikaisempaa teki. Annan tälle uuden mahdollisuuden, kunhan luen ensin välissä jotain arvostelukirjoja.

Lautapelaamista kaipaan edelleen. Siis vakavempaa harratelautapelaamista, perhepelejä tulee pelattua suhteellisen usein. Sain syntymäpäivälahjaksi Last Night on Earth: Timber peak-lautapelin, joka olisi omiaan iltapeleiksi, jonkin zombieleffan yhteyteen.