Eleonore Pourriat : OPPRESSED MAJORITY (Majorité Opprimée English)
Ranskalainen lyhytelokuva vaihtaa miesten ja naisten roolit ja tuloksena on ajatuksia herättävä lyhytelokuva.
JohnnyExpress from AlfredImageworks
Avaruudenvälisen kuljetuspalvelun hoitaminen ei ole aina niin helppoa ja myös paketin vastaanottaminen saattaa ajoittain luoda vaikeuksia. Tämä hauska animaatio on varoittava esimerkki nettikaupoista tilaamisesta.
Jérémy Clapin: Skhizein
Lyhytelokuva, jossa meteori saa miehen elämän paikoiltaan. Kirjaimellisesti.
perjantai 30. toukokuuta 2014
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
Tietokonepeli: Dragon Age 2

Dragon Age 1 oli minusta varsin toimiva tietokoneroolipeli,
joka sijoittuu parhaimpien joukkoon, kenties kärkikymmenen joukkoon. Hankin
toisen osan sen ilmestyessä, vaikka arvostelut eivät olleet pelistä
positiivisia. Pelin arcademainen pelitaistelu ja muuttunut kuvakulma
vieraannuttivat minut pelistä. Dragon Age 2 unohtuikin koneelleni vuosiksi.
Nyt pelillä on takana noin kaksitoista tuntia pelaamista. Alkumetreistä
lähtien on selvää, ettei peli ole samaa luokkaa ensimmäisen osansa kanssa. Peli
kuitenkin ehkä kärsii suurista ennakko-odotuksistaan, eikä näin ollen ole aivan
niin surkea kuin mitä on sanottu.
Peli keskittyy Hawken-perheeseen, joka pakenee maasta
toiseen Blight-nimisen mullistuksen tieltä. Tässä mullistuksessa etelän
aavikoilta hyökkää tuhatmäärin paikallisia örkinvastineita tartuttaen tautia
ihmisiin. Hawken perhe: päähenkilö, tämän sisarus ja äiti ajautuvat hakemaan
turvaa meren takaisesta kaupunkivaltiosta, jossa näillä on sukua.
Suku valitettavasti on juoppolalli eno, joka on saanut suvun
talouden retuperälle. Pärjätäkseen kaupungissa on pelaajien tehtävä yhtä sun
toista rahojensa eteen. Itse tehtävät ovat varsin perinteisiä
roolipelitehtäviä: tapa se henkilö, hae tuo esine jne. Ja ne ovat vielä
toteutettu todella yllätyksettömästi. Pahimmillaan tehtävät jopa spoilaavat
itse itseään. Esimerkiksi alkemisti haluaa itselleen palan lohikäärmeen kynttä
ja kaivoksen pitäjä haluaa selvittää mitä hänen kaivoksessaan tapahtuu, kun
työntekijöitä katoaa. Ja tehtäväikonit näyttävät tapahtumien ratkeavan samassa
paikassa. Yllätys, kaivoksessa saattaa olla lohikäärme.
Tehtäviä hieman parantaa niiden kyseenalaisuus. Työt ovat
pakolaisvirran takia tosi vähissä ja jäljellejääneet työt eivät ole
mukavimmasta päästä. Osallistuuko maksua vastaan noitajahtiin vai auttaako
poloisen yksilön yhteisöön, jossa tämä saattaa saada apua ongelmaansa? Auttaako
saamaan kiinni hallitsijan sarjamurhaajapojan tietäen että tämän isä vain suojelee
tätä vai suorittaako omankäden oikeutta ja saa niskaansa hallinnon vihan? Lisäväriä
edelliseen tuo vielä päähenkilön ystävät, jotka saattavat sitten ottaa
nokkiinsa mikäli päähenkilön näkemykset eivät vastaa omiaan.
Peliä on kritisoitu myös suuren ja selkeän tavoitteen
puuttumisesta. Se ei tässä tapauksessa ole minusta mikään vika. Itse nimittäin
koin pienten tehtävien tekemisen huomattavasti mielenkiintoisemmaksi kuin
ainaisen maailman pelastelun. Ehkä se johtuu siitä, että olen pelannut pelejä
liikaakin.
![]() |
Kaupungissa on suuruuden tuntua. |
Positiivisen huomautuksen peli ansaitsee kaupungistaan. Se
nimittäin onnistuu luomaan mielikuvan suuresta asuinpaikasta, jossa asuukin
ihmisiä. Tämä on ollut minun kohdallani ongelma niin monissa peleissä. Itse
kaupunkia on vain kourallinen ruutuja, mutta niistä otetaan paljon irti. Peli
käyttää Mass effect peleistä tuttua tehtävänjakokeskusta, josta siirrytään
tapahtumapaikkojen välillä.
![]() |
Kaupungin paikat, ruudut kertovat matkakohteet, nuolet puolestaan missä paikoissa on aktiivisia tehtäviä. |
Dragon agen suurin ongelma on kuitenkin se, että se on ennen
kaikkea venytetty peli. Taisteluihin ilmestyy hirviöaaltoja toistensa
jälkeen, jotta taisteluihin tulee
pituutta lisää. Taistelusysteemi on niin kevyt, että pitkät taistelut tuntuvat
tylsiltä. Vaikeustasoa voi säätää, mutta se ei tee taisteluista kiinnostavia,
ainoastaan vaikeampia ja tylsiä. Karttaruutuja on pelissä säälittävän vähän ja
niitä uusiokäytetään tolkuttoman härskisti hyväksi. Sama luola voi toimia
milloin minkin tehtävän näyttämönä. Se saa kyllä pelin tuntumaan hyvin
halvalta.
![]() | ||
Tylsät neliöt eivät kyllä kannusta hahmon tavaroitten kehittämiseen. |
Viimeisen kritiikin ansaitsee pelin inventaariosysteemi, josta en olisi saanut tylsemmän näköistä vaikka olisin yrittänyt. Jokainen ikoni on mitäänsanomaton. Se sentään toimii jossain määrin, mutta tuntuu pikkuisen kömpelöltä joka lienee jälleen kerran konsolikäännössuunnittelun syytä.
![]() |
Pelin edetessä kavereita kertyy. |
Pelistä muualla:
Arvosana: 2-/5
Kevyt roolipeliseikkailu joka sopii niille, jotka ovat
ehtineet pelata jo kaiken muun mahdollisen lävitse.
Hyvää
+ Mielenkiintoinen maailma
+ Ääninäytellyt hahmot
Huonoa
- Pelin sisällön venyttäminen keinotekoisesti lisäämällä
turhanpäiväisiä taisteluita ja aaltoja taisteluihin.
- Taistelusysteemi, joka on niin kovin yksinkertainen Dragon
Age ykköseen verrattuna.
- Karttojen uudelleen käyttö.
- Yksinkertainen ja kovin tylsä tavaroidenhallintapuoli.
maanantai 26. toukokuuta 2014
Loma takana, arki edessä
Minä latailin akkuja kuluneen viiikon. Rehellisesti sanottuna tahtoisin istua laturissa syksyyn. Säät ovat olleet helteiset, mikä on toisaalta ollut mukavaa vaihtelua, mutta toisaalta aiheuttaa vähän turhaa uupumusta. Ulkona kun ei tarvitse paljoa tehdä ilman, että hiki puskee pintaan. Myös tietokonerakkineeni kärsii ylikuumenemisongelmista, mikä puolestaan aiheuttaa harmaita hiuksia. Onhan tuolla jo ikääkin, mutta en tahtoisi vielä laittaa rahaa kiinni uuteen.
Kirjoitusrintamalla on vastatuulta. Novellini ei läpäissyt Osuuskumman kirjoituskutsun seulaa. Valitettavaa, mutta odotettavissa. Otan kieltäytymiset yhä turhan raskaasti. Silti tekstiä on tullut hyvin ja etenemistä tapahtunut.
Blogia tähtään uudistaa jotenkin lähiviikkoina. Pääasiassa tämä kun on minulle kannustin tehdä erilaisia asioita: pelata eri lautapelejä, katsoa leffoja jne. Uutta sisältöä harkitsen, koska sisältöä saattaisi riittää useamaankin aiheeseen.
Jos ryhmittelisi aiheet
videolähtöisiin: elokuvat, sarjat, lyhytelokuvat ja anime
peleihin: lautapelit, roolipelit ja tietokonepelit
kirjallisiin: kirjat, äänikirjat ja sarjakuvat
ja sitten kirjoittaminen,
Mihin kaikkeen riittää energia ja aika on sitten eri asia. Tätä täytynee sulatella.
Kirjoitusrintamalla on vastatuulta. Novellini ei läpäissyt Osuuskumman kirjoituskutsun seulaa. Valitettavaa, mutta odotettavissa. Otan kieltäytymiset yhä turhan raskaasti. Silti tekstiä on tullut hyvin ja etenemistä tapahtunut.
Blogia tähtään uudistaa jotenkin lähiviikkoina. Pääasiassa tämä kun on minulle kannustin tehdä erilaisia asioita: pelata eri lautapelejä, katsoa leffoja jne. Uutta sisältöä harkitsen, koska sisältöä saattaisi riittää useamaankin aiheeseen.
Jos ryhmittelisi aiheet
videolähtöisiin: elokuvat, sarjat, lyhytelokuvat ja anime
peleihin: lautapelit, roolipelit ja tietokonepelit
kirjallisiin: kirjat, äänikirjat ja sarjakuvat
ja sitten kirjoittaminen,
Mihin kaikkeen riittää energia ja aika on sitten eri asia. Tätä täytynee sulatella.
tiistai 20. toukokuuta 2014
Kuulumiset
Kuulumisten miettiminen viivästyi eilisten ukkosten takia. Pidän lomaa tämän viikon ja samalla myös taukoa tänne kirjoittamisesta.
lauantai 17. toukokuuta 2014
Toukokuun kirja-arvostelut
Ohessa linkit lähiviikkoina ilmestyneisiin kirjaesittelyihin ja arvosteluihin.
Thomas Erikson: Pelonkylväjät
Ajatuksen voimaa : inspiroivia ajatuksia ja kuvia
Tommi Parkko (toim.): Runon vapaus : syventävä opas runouden kirjoittamiseen ja lukemiseen
René Goscinny ja Albert Uderzo: Umpah-Pah
Hämähäkkimies : Vuosikerta 1984
Thomas Erikson: Pelonkylväjät
Ajatuksen voimaa : inspiroivia ajatuksia ja kuvia
Tommi Parkko (toim.): Runon vapaus : syventävä opas runouden kirjoittamiseen ja lukemiseen
René Goscinny ja Albert Uderzo: Umpah-Pah
Hämähäkkimies : Vuosikerta 1984
perjantai 16. toukokuuta 2014
Anime: Durarara!!
Durarara!! oli minulle pitkästä aikaa kokeilu palata animen pariin. Sitä suositellut ystäväni sanoi sitä kevyeksi hyvää mieltä tuottaneeksi sarjaksi, jonka katselukynnys ei ole korkea. En ollut oikein varma oliko tuo kuvailu varsinaisesti sellainen, joka vetosi minuun. Minä nimittäin lopetin animen katsomisen suureksi osin siksi, etten löytänyt syvällisiä sarjoja. Kohtaamissani ohjelmissa taistelivat pinkkihiuksiset tytöt jättiläisroboteissa ja se ei ollut ihan sitä mitä hain.
Sarja tuntuu massiiviselta henkilögallerialeikkikentältä: tarina
sijoittuu Ikebukuro nimiseen Tokion osaan, jossa naispuolinen Päätön ratsumies
toimii alamaailman kuriirina moottoripyörällään. Samaan aikaan alueella
tapahtuu murhia, käynnistyy jengisota ja erikoisin voimien varustautuneet
henkilöt ottavat mittaa toisistaan. Unohtamatta pakollista
rakkauskolmiodraamaa, jossa jokaisella osapuolella on salaisuuksia. Kuulostaa
sekavalta, eikä kyse ole pelkästään huonojen selitystaitojen syytä.
Juonellisesti Durarara!! on varsin omaperäinen. Yli kymmenen
päähenkilön sarja, joista oikein kukaan ei nouse paljoa tärkeämmäksi kuin muut,
kuulostaa epämääräiseltä. Hieman sekava sarja olikin, muttei
seurattavuudeltaan, vaan siksi ettei se oikein tunnu tietävän mihin se haluaa
katsojaansa viedä. Valtaosalla hahmoista ei tunnu olevan minkäänlaista
tavoitetta vaan ovat olemassa juonellisina törmäyspisteinä.
Sarjasta julkaistaan dvd-kokoelmaboksi kesän aikana, joka lienee paras tapa saada sarja omaan hyllyynsä. Kaksikymmentäviisijaksoiselle sarjalle tulee hintaa noin 50e, joka minusta ei ole kamalan paha hinta.
Sarjasta lisää: Wikipediassa
Arvosana: 2/5
Kevyt ja helposti lähestyttävä
sarja.
torstai 15. toukokuuta 2014
Uudet kirjat - Toukokuu
Toukokuun arvostelukirjat muodostuvat John Carter-sarjan kuudennesta osasta, kolmannesta osasta Grant Morrisonin Teräsmiestulkintaa, Dregenin henkilökuvakirjasta ja Batmanin vastustajan Jokerin sarjakuvasta.
keskiviikko 14. toukokuuta 2014
Toukokuun lautapeli: Zak Pak!

Muuttoautojen tyhjästä tilasta sakotetaan, kun puolestaan ylijääneistä laatikoista veloitetaan kaksinkertaisesti. Kyseessä onkin tehtävänä löytää juuri oikean kokoinen muuttoauto.
Onnella on suuri vaikutus: kuljetettavat laatikot heitetään
nopalla ja kuljetusautoja valitaan muutamasta tarjolla olevasta. Hyvin nopeasti
se tarkoittaakin, että joku pelaajista jämähtää suureen pistemenetykseen. Tämä
ei kuitenkaan ole omissa kirjoissani paha asia tämän pelin kohdalla, sillä
peliä ei voi ottaa turhan vakavasti.
Peli sopiikin siis luonteensa takia juuri välipeliksi
vakavampien pelien väliin. Peliin on myös hyvin helppo muokata paikkoja
lisäpelaajille ilman että nämä olennaisesti muuttavat pelin luonnetta. Itse asiassa
melkeinpä päinvastoin, sillä pelaajien lukumäärän kasvaessa myös mahdollisuus
kriittisiin virheisiin kasvaa: peleistä tulee siis entistäkin nopeampia.
![]() |
Kaikki laatikot mahtuivat autoon, mutta tyhjää tilaa jäi turhan paljon. |
Pelistä lisää:
Arvosana 3/5
Hauska ja nopea perhepeli, jossa onni on suuressa roolissa.
maanantai 12. toukokuuta 2014
Yleiset kuulumiset: Kirjoittaminen
Kirjoituksen osalta viikko on ollut rauhallisempi. Sain aikaiseksi tekstin, jota tarjosin Osuuskumman novellikokoelmaan. Saa nähdä miellyttääkö se toimittajia tarpeeksi päästäkseen mukaan. Se on lyhyt teksti, jota voi olla vaikea sijoittaa kokoelmaan.
Voisi sanoa, että minulle on hiljalleen syntymässä rutiinia kirjoittamiseen. Se on tieto, joka piristää, sillä se kertoo menosta eteenpäin. Rutiinien alusta täytyy pitää kynsin ja hampain kiinni. Kunpa olisi mahdollista saada päivään tunti tai kaksi lisää aikaa.
Tällä viikolla pitäisi viimeistellä Finncon-kirjoituskilpailun tekstini. Se on pahasti puolikuntoinen ja vaatisi totaalisen uudelleenkirjoituksen. En ole aivan varma avautuuko teksti tarpeeksi nopeasti ehtiäkseen kilpailuun, mutta ainakin tulee viimeisteltyä se.
Suurenpia projekteja on myöskin tulilla, mutta ennen kuin ne on tarkemmin määriteltyjä, en sano muuta kuin olevani tämän hullun harrastukseni osalta työllistetty.
Voisi sanoa, että minulle on hiljalleen syntymässä rutiinia kirjoittamiseen. Se on tieto, joka piristää, sillä se kertoo menosta eteenpäin. Rutiinien alusta täytyy pitää kynsin ja hampain kiinni. Kunpa olisi mahdollista saada päivään tunti tai kaksi lisää aikaa.
Tällä viikolla pitäisi viimeistellä Finncon-kirjoituskilpailun tekstini. Se on pahasti puolikuntoinen ja vaatisi totaalisen uudelleenkirjoituksen. En ole aivan varma avautuuko teksti tarpeeksi nopeasti ehtiäkseen kilpailuun, mutta ainakin tulee viimeisteltyä se.
Suurenpia projekteja on myöskin tulilla, mutta ennen kuin ne on tarkemmin määriteltyjä, en sano muuta kuin olevani tämän hullun harrastukseni osalta työllistetty.
Viikkokatsaus: yleiset tuntemukset ja mediakulutus
Mieleni on ollut hieman raskaamman puoleinen viimeaikoina. Valoa tuntuu näkyvän kuitenkin tunnelin päässä (Toivon mukaan se ei ole juna). Kevät on pitkällä, linnut laulavat taukoamatta ja ilmakin on ollut kiva. (Minä kun tykkään ajoittaisesta sateesta niin tunnelmoinnin kuin siitepölyn poistumisen takia.)
Etsin itselleni uutta peliä projektikseni. En tiedä olisiko se parjattu Dragon Age 2 tai sitten Witcher 2.Tai sitten tartun Mass Effect sarjaan, joka minulta on mennyt ohitse. Ehdotuksia saa heittää.
Lukurintamalla olen vahvasti kiinni sarjakuvien maailmassa. Tosin pelkään, että jos ylläpidän tällaista lukutahtia poltan sarjakuvat genrenä samalla tavalla loppuun kuin animen joskus aikanaan. Yhteen aikaan nimittäin kulutin animea liukuhihnatahdilla, jonka seurauksena katsoin kaikki katsomisen arvoiset sarjat ja sitten kyllästyin lajityyppiin kun tarjolla oli enää kehnoja komedioita.
Kirjapuolella toukokuun piti olla eeppisen fantasian kuukausi. Valmistauduin moiseen hankkimalla itselleni sarjoista seuraavat osat:
Robert Jordan, Brandon Sanderson: A Memory of Light
Scott Lynch: The Republic of Thieves
Joe Abercrombie: Last Argument of Kings
Tämä suunnitelma kuitenkin kaatui, sillä jostain syystä Republic of Thief tökkii minulla. En tiedä onko kyse taisteluväsymyksestä Sandersonin jälkeen. (Jonka otin listalle saadakseni sarjan päätökseen & Hugo-ehdokkuuden kunniaksi) Mutta yhtäkaikki Lynchin kolmas kirja ei onnistunut kaappaamaan minua mukaansa kuten kaksi aikaisempaa teki. Annan tälle uuden mahdollisuuden, kunhan luen ensin välissä jotain arvostelukirjoja.
Lautapelaamista kaipaan edelleen. Siis vakavempaa harratelautapelaamista, perhepelejä tulee pelattua suhteellisen usein. Sain syntymäpäivälahjaksi Last Night on Earth: Timber peak-lautapelin, joka olisi omiaan iltapeleiksi, jonkin zombieleffan yhteyteen.
Etsin itselleni uutta peliä projektikseni. En tiedä olisiko se parjattu Dragon Age 2 tai sitten Witcher 2.Tai sitten tartun Mass Effect sarjaan, joka minulta on mennyt ohitse. Ehdotuksia saa heittää.
Lukurintamalla olen vahvasti kiinni sarjakuvien maailmassa. Tosin pelkään, että jos ylläpidän tällaista lukutahtia poltan sarjakuvat genrenä samalla tavalla loppuun kuin animen joskus aikanaan. Yhteen aikaan nimittäin kulutin animea liukuhihnatahdilla, jonka seurauksena katsoin kaikki katsomisen arvoiset sarjat ja sitten kyllästyin lajityyppiin kun tarjolla oli enää kehnoja komedioita.
Kirjapuolella toukokuun piti olla eeppisen fantasian kuukausi. Valmistauduin moiseen hankkimalla itselleni sarjoista seuraavat osat:
Robert Jordan, Brandon Sanderson: A Memory of Light
Scott Lynch: The Republic of Thieves
Joe Abercrombie: Last Argument of Kings
Tämä suunnitelma kuitenkin kaatui, sillä jostain syystä Republic of Thief tökkii minulla. En tiedä onko kyse taisteluväsymyksestä Sandersonin jälkeen. (Jonka otin listalle saadakseni sarjan päätökseen & Hugo-ehdokkuuden kunniaksi) Mutta yhtäkaikki Lynchin kolmas kirja ei onnistunut kaappaamaan minua mukaansa kuten kaksi aikaisempaa teki. Annan tälle uuden mahdollisuuden, kunhan luen ensin välissä jotain arvostelukirjoja.
Lautapelaamista kaipaan edelleen. Siis vakavempaa harratelautapelaamista, perhepelejä tulee pelattua suhteellisen usein. Sain syntymäpäivälahjaksi Last Night on Earth: Timber peak-lautapelin, joka olisi omiaan iltapeleiksi, jonkin zombieleffan yhteyteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)