Tietokonepeli: Dragon Age 2

Dragon Age 2 on peli, jonka pelaaminen on pitkälti tämän blogin ansiota. Deus Ex: Human Revolution pelin jälkeen huomasin kaipaavani uutta pelattavaa ja pelimarkkinoiden ollessa kuivat, tartuin Dragon Age-sarjan toiseen osaan.

Dragon Age 1 oli minusta varsin toimiva tietokoneroolipeli, joka sijoittuu parhaimpien joukkoon, kenties kärkikymmenen joukkoon. Hankin toisen osan sen ilmestyessä, vaikka arvostelut eivät olleet pelistä positiivisia. Pelin arcademainen pelitaistelu ja muuttunut kuvakulma vieraannuttivat minut pelistä. Dragon Age 2 unohtuikin koneelleni vuosiksi. 

Nyt pelillä on takana noin kaksitoista tuntia pelaamista. Alkumetreistä lähtien on selvää, ettei peli ole samaa luokkaa ensimmäisen osansa kanssa. Peli kuitenkin ehkä kärsii suurista ennakko-odotuksistaan, eikä näin ollen ole aivan niin surkea kuin mitä on sanottu. 

Peli keskittyy Hawken-perheeseen, joka pakenee maasta toiseen Blight-nimisen mullistuksen tieltä. Tässä mullistuksessa etelän aavikoilta hyökkää tuhatmäärin paikallisia örkinvastineita tartuttaen tautia ihmisiin. Hawken perhe: päähenkilö, tämän sisarus ja äiti ajautuvat hakemaan turvaa meren takaisesta kaupunkivaltiosta, jossa näillä on sukua. 

Suku valitettavasti on juoppolalli eno, joka on saanut suvun talouden retuperälle. Pärjätäkseen kaupungissa on pelaajien tehtävä yhtä sun toista rahojensa eteen. Itse tehtävät ovat varsin perinteisiä roolipelitehtäviä: tapa se henkilö, hae tuo esine jne. Ja ne ovat vielä toteutettu todella yllätyksettömästi. Pahimmillaan tehtävät jopa spoilaavat itse itseään. Esimerkiksi alkemisti haluaa itselleen palan lohikäärmeen kynttä ja kaivoksen pitäjä haluaa selvittää mitä hänen kaivoksessaan tapahtuu, kun työntekijöitä katoaa. Ja tehtäväikonit näyttävät tapahtumien ratkeavan samassa paikassa. Yllätys, kaivoksessa saattaa olla lohikäärme. 

Tehtäviä hieman parantaa niiden kyseenalaisuus. Työt ovat pakolaisvirran takia tosi vähissä ja jäljellejääneet työt eivät ole mukavimmasta päästä. Osallistuuko maksua vastaan noitajahtiin vai auttaako poloisen yksilön yhteisöön, jossa tämä saattaa saada apua ongelmaansa? Auttaako saamaan kiinni hallitsijan sarjamurhaajapojan tietäen että tämän isä vain suojelee tätä vai suorittaako omankäden oikeutta ja saa niskaansa hallinnon vihan?   Lisäväriä edelliseen tuo vielä päähenkilön ystävät, jotka saattavat sitten ottaa nokkiinsa mikäli päähenkilön näkemykset eivät vastaa omiaan.

Peliä on kritisoitu myös suuren ja selkeän tavoitteen puuttumisesta. Se ei tässä tapauksessa ole minusta mikään vika. Itse nimittäin koin pienten tehtävien tekemisen huomattavasti mielenkiintoisemmaksi kuin ainaisen maailman pelastelun. Ehkä se johtuu siitä, että olen pelannut pelejä liikaakin.

Kaupungissa on suuruuden tuntua.

Positiivisen huomautuksen peli ansaitsee kaupungistaan. Se nimittäin onnistuu luomaan mielikuvan suuresta asuinpaikasta, jossa asuukin ihmisiä. Tämä on ollut minun kohdallani ongelma niin monissa peleissä. Itse kaupunkia on vain kourallinen ruutuja, mutta niistä otetaan paljon irti. Peli käyttää Mass effect peleistä tuttua tehtävänjakokeskusta, josta siirrytään tapahtumapaikkojen välillä. 

Kaupungin paikat, ruudut kertovat matkakohteet, nuolet puolestaan missä paikoissa on aktiivisia tehtäviä.

 

Dragon agen suurin ongelma on kuitenkin se, että se on ennen kaikkea venytetty peli. Taisteluihin ilmestyy hirviöaaltoja toistensa jälkeen,  jotta taisteluihin tulee pituutta lisää. Taistelusysteemi on niin kevyt, että pitkät taistelut tuntuvat tylsiltä. Vaikeustasoa voi säätää, mutta se ei tee taisteluista kiinnostavia, ainoastaan vaikeampia ja tylsiä. Karttaruutuja on pelissä säälittävän vähän ja niitä uusiokäytetään tolkuttoman härskisti hyväksi. Sama luola voi toimia milloin minkin tehtävän näyttämönä. Se saa kyllä pelin tuntumaan hyvin halvalta.

Tylsät neliöt eivät kyllä kannusta hahmon tavaroitten kehittämiseen.

Viimeisen kritiikin ansaitsee pelin inventaariosysteemi, josta en olisi saanut tylsemmän näköistä vaikka olisin yrittänyt. Jokainen ikoni on mitäänsanomaton. Se sentään toimii jossain määrin, mutta tuntuu pikkuisen kömpelöltä joka lienee jälleen kerran konsolikäännössuunnittelun syytä.

Pelin edetessä kavereita kertyy.

Pelistä muualla:

Wikipediassa

Zero Punctuation videoarvostelu 

 

Arvosana: 2-/5

Kevyt roolipeliseikkailu joka sopii niille, jotka ovat ehtineet pelata jo kaiken muun mahdollisen lävitse.

Hyvää

+ Mielenkiintoinen maailma

+ Ääninäytellyt hahmot

Huonoa

- Pelin sisällön venyttäminen keinotekoisesti lisäämällä turhanpäiväisiä taisteluita ja aaltoja taisteluihin.

- Taistelusysteemi, joka on niin kovin yksinkertainen Dragon Age ykköseen verrattuna.

- Karttojen uudelleen käyttö.

- Yksinkertainen ja kovin tylsä tavaroidenhallintapuoli.