Toukokuun lautapeli: Zak Pak!

Seuraavana peliesittely oli minulle loistava tekosyy pelata perhepeliä, josta pidän suuresti. Kuten otsikkokin kertoo, kyseessä on Zak pak, joka sukeltaa muuttamisen maailmaan. Jokainen pelaaja saa haltuunsa tavaralastin, joka muodostuu erikokoisista neliöistä. Nämä neliöt pitää saada ahdettua muuttoautoon. Siinä on koko peli kaikessa yksinkertaisuudessaan.  

Muuttoautojen tyhjästä tilasta sakotetaan, kun puolestaan ylijääneistä laatikoista veloitetaan kaksinkertaisesti. Kyseessä onkin tehtävänä löytää juuri oikean kokoinen muuttoauto.

Onnella on suuri vaikutus: kuljetettavat laatikot heitetään nopalla ja kuljetusautoja valitaan muutamasta tarjolla olevasta. Hyvin nopeasti se tarkoittaakin, että joku pelaajista jämähtää suureen pistemenetykseen. Tämä ei kuitenkaan ole omissa kirjoissani paha asia tämän pelin kohdalla, sillä peliä ei voi ottaa turhan vakavasti.

Peli sopiikin siis luonteensa takia juuri välipeliksi vakavampien pelien väliin. Peliin on myös hyvin helppo muokata paikkoja lisäpelaajille ilman että nämä olennaisesti muuttavat pelin luonnetta. Itse asiassa melkeinpä päinvastoin, sillä pelaajien lukumäärän kasvaessa myös mahdollisuus kriittisiin virheisiin kasvaa: peleistä tulee siis entistäkin nopeampia.

Kaikki laatikot mahtuivat autoon, mutta tyhjää tilaa jäi turhan paljon.

Pelistä lisää:

Peli boardgamegeek-sivustolla

The DiceTower-youtube arvostelu

Arvosana 3/5

Hauska ja nopea perhepeli, jossa onni on suuressa roolissa.    

Yleiset kuulumiset: Kirjoittaminen

Kirjoituksen osalta viikko on ollut rauhallisempi. Sain aikaiseksi tekstin, jota tarjosin Osuuskumman novellikokoelmaan. Saa nähdä miellyttääkö se toimittajia tarpeeksi päästäkseen mukaan. Se on lyhyt teksti, jota voi olla vaikea sijoittaa kokoelmaan.

Voisi sanoa, että minulle on hiljalleen syntymässä rutiinia kirjoittamiseen. Se on tieto, joka piristää, sillä se kertoo menosta eteenpäin. Rutiinien alusta täytyy pitää kynsin ja hampain kiinni. Kunpa olisi mahdollista saada päivään tunti tai kaksi lisää aikaa.

Tällä viikolla pitäisi viimeistellä Finncon-kirjoituskilpailun tekstini. Se on pahasti puolikuntoinen ja vaatisi totaalisen uudelleenkirjoituksen. En ole aivan varma avautuuko teksti tarpeeksi nopeasti ehtiäkseen kilpailuun, mutta ainakin tulee viimeisteltyä se.

Suurenpia projekteja on myöskin tulilla, mutta ennen kuin ne on tarkemmin määriteltyjä, en sano muuta kuin olevani tämän hullun harrastukseni osalta työllistetty.

Viikkokatsaus: yleiset tuntemukset ja mediakulutus

Mieleni on ollut hieman raskaamman puoleinen viimeaikoina. Valoa tuntuu näkyvän kuitenkin tunnelin päässä (Toivon mukaan se ei ole juna). Kevät on pitkällä, linnut laulavat taukoamatta ja ilmakin on ollut kiva. (Minä kun tykkään ajoittaisesta sateesta niin tunnelmoinnin kuin siitepölyn poistumisen takia.)

Etsin itselleni uutta peliä projektikseni. En tiedä olisiko se parjattu Dragon Age 2 tai sitten Witcher 2.Tai sitten tartun Mass Effect sarjaan, joka minulta on mennyt ohitse. Ehdotuksia saa heittää.  

Lukurintamalla olen vahvasti kiinni sarjakuvien maailmassa. Tosin pelkään, että jos ylläpidän tällaista lukutahtia poltan sarjakuvat genrenä samalla tavalla loppuun kuin animen joskus aikanaan. Yhteen aikaan nimittäin kulutin animea liukuhihnatahdilla, jonka seurauksena katsoin kaikki katsomisen arvoiset sarjat ja sitten kyllästyin lajityyppiin kun tarjolla oli enää kehnoja komedioita.

Kirjapuolella toukokuun piti olla eeppisen fantasian kuukausi. Valmistauduin moiseen hankkimalla itselleni sarjoista seuraavat osat:

Robert Jordan, Brandon Sanderson: A Memory of Light  
Scott Lynch: The Republic of Thieves
Joe Abercrombie: Last Argument of Kings

Tämä suunnitelma kuitenkin kaatui, sillä jostain syystä Republic of Thief tökkii minulla. En tiedä onko kyse taisteluväsymyksestä Sandersonin jälkeen. (Jonka otin listalle saadakseni sarjan päätökseen & Hugo-ehdokkuuden kunniaksi) Mutta yhtäkaikki Lynchin kolmas kirja ei onnistunut kaappaamaan minua mukaansa kuten kaksi aikaisempaa teki. Annan tälle uuden mahdollisuuden, kunhan luen ensin välissä jotain arvostelukirjoja.

Lautapelaamista kaipaan edelleen. Siis vakavempaa harratelautapelaamista, perhepelejä tulee pelattua suhteellisen usein. Sain syntymäpäivälahjaksi Last Night on Earth: Timber peak-lautapelin, joka olisi omiaan iltapeleiksi, jonkin zombieleffan yhteyteen.

Pikakelausleffa-arvostelut 8: Supersankarielokuvia osa 1

Tällä viikolla vietetyn sarjakuvapäivän innoittamana kävin katsomassa Amazing spiderman kakkosen. Vaikka se ei ollut kummoinenkaan elokuva, silti pidin muutamista osioista siitä. Supersankarielokuvat ovat minusta pääsääntöisesti hyvää "aivot narikkaan"-viihdettä. Toki genreen mahtuu useita pettymyksiä, mutta näin yleisesti genre viihdyttää jos siltä ei odota liikoja.

Blade(1998)   3/5

Blade on sarjakuvaelokuva, joka on mennyt monelta ohitse. Liekkö kyse siitä, että Blade hahmona on suomalaisille kovin tuntematon tai siitä, että elokuva tuli ennen varsinaista sarjakuvaelokuvabuumin alkua, en tiedä. Tai ehkä kyse on suurelokuvia paljon pienemmästä budjetista.

Yhtäkaikki, Blade (Wesley Snipes) on puolivampyyri, joka metsästää vampyyrejä. Tunnelma on kohdillaan toimittaakseen hyvän toimintaelokuvan. Elokuva poiki kaksi jatko-osaa ja lyhytkestoisen sarjan.

 

Daredevil (2003)   2-/5

Jos Blade oli sarjakuvaelokuva, joka on monelta mennyt ohitse, Daredevil on sarjakuvaelokuva, jonka monet yrittävät unohtaa. Tyystin toivoton elokuva ei ole. (Hei, se olisi voinut olla myös Elektra-elokuvan tasoinen.)

Sivurooleissa on mainioita näyttelijöitä: Colin Farrell toimii Bullseyenä ja Michael Clarke Duncan on hyvä Kingpin.

Elektra (2005) 0+/5

Elektra on yksi kaikkien aikojen heikoimmista sarjakuvaelokuvista. Tarkemmin mietittynä ainoastaan kissanainen on samantasoinen karmiva pohjanoteeraus. Pisteissä mainittu plussa on ansaittu lavastuksilla, jotka olivat ihan passelin tasoisia. Muuta sanottavaa ei ole.

Man-Thing (2005) 2-/5

Man-Thing oli yksinkertainen toimintaelokuva, joka oli kaukana potentiaalistaan. Sekään ei ole tyystin toivoton, mutta se on sanalla sanoen halvanoloinen. Rahan puute näkyy vähän kaikessa: näyttelijöissä, lavasteissa, efekteissä ja käsikirjoituksessa. Tv-elokuvan puitteet huomioiden hyvinkin katsottava.

Lautapeliaiheisia sivustoja ja ohjelmia

Minulta on kysytty miten pysyn kärryillä lautapelejen kanssa ja miten teen ostopäätöksen uusien pelejen hankinnassa.Vastaus on yksinkertainen: käytän aikaani seuratakseni eri lautapelilähteitä. Vaikka muiden tekemistä arvioista ei aina saa selville pitäisinkö itse pelistä, tarjoavat ne kuitenkin näkökulman.

Kotimainen lipunkantaja on mainio:
Lautapeliopas.fi

Boardgamegeek on mielettömän iso pelitietokanta, joka on mielestäni paras lähde etsiä uusia nimikkeitä: 
Boardgamegeek.com

Youtube puolestaan sisältää paljon hyviä arvosteluja ja esittelyitä:


TableTop with Will Wheaton on peliohjelma, jossa Will Wheaton pelaa lautapelejä.

The Dice Tower arvostelee paljon pelejä jatkuvalla syötöllä. Ja vaihtoehtoisia näkemyksiä tarjoavat mm:

Board Game Brawl

Shut up and sit down

Edellisen viikon katsaus

Näiden viikkojen katsaukset väistämättä toistavat samaa, kun tavoitteet ovat samat. Jatkossa täytyykin muuttaa tätä. Muuttuvuus on nimittäin ainoa tapa pitää rytmiä liikkeessä.

Onnistuneet:
1. Kirjoittaminen: Joka päivä toivon syntyvän 700 sanaa tekstiä johonkin.
2. Rutiinit: Satusivu, raapale ja ylimääräinen luova asia jokaisena viikonpäivänä.  Osittain onnistuneet:
3. Velvollisuudet: Kolme blogipostausta ja kolme kirja-arvostelua.
5. Kirjoituskilpailutekstin ensimmäinen versio.
Epäonnistuneet:
4. Editointi + Järjestely - Joka päivään puolentunnin editointihetki.

Arvosanaksi siten 5/10

Tekstiä on syntynyt nyt viimeaikoina paljon suhteessa siihen millaiseen määrään olen tottunut. Uusimman satukuvakirjakäsikirjoituksen ensimmäinen vedos valmistui tällä viikolla, sarjakuvakäsikirjoitukseni on etenemässä toisen lehden loppupuoliskolle ja erinäiset novellikirjoitelmatkin ovat edistyneet.

Kuluvalla viikolla päähuomio kirjoittamisesta menee kirjoituskilpailuihin. Näistä nimittäin kahdessa minua kiinnostavassa on menossa deadline umpeen tämän kuukauden aikana. Se tietää väistämätöntä editointitehtävää, kun tiedän muutaman tuttunikin osallistuvan ja tarvitsevan esilukijoita.

Vähälle huomiolle jääneet scifisarjat

Scifi on sellainen genre, että se on vuosien saatossa kerännyt paljon sarjoja. Suuri osa näistä on katsottavia ja jopa omalla tavallaan hyviäkin, kunhan osaa asennoitua oikein.  Nyt esittelen kaksi sarjaa, jotka monesti ovat suomalaiselta fanilta näkemättä.

TotalRecall 2070 (1999)

On vuonna 1999 pyörinyt kanadalainen scifisarja Philip K. Dickin maailmankuvan hengessä. Miehen itsensä hengentuotoksilla ei suoraan ole sarjan kanssa tekemistä, mutta monet jaksoista toistavat kyberpunkin teemoja ihailtavasti. Poliisipari, josta toinen on androidi päätyvät suuryritysten aiheuttaman rikosketjun jäljille.

Sarja ehti pyöriä vain yhden kahdenkymmenenkahden jakson kauden ennen kuin se lopetettiin. Yhdestä kaudesta jäi käteen Emmy-palkintoehdokkuus parhaista erikoisefekteistä. Nykypäivän standardeilla pienen budjetin sarja on vähän halvan näköinen. Se on kuitenkin omasta mielestäni hyvää viihdettä.

Charlie Jade (2005)

On toinen kanadalaisvaikutteinen scifisarja. Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Kapkaupunki, jossa etsivä tutkii kolmeen eri rinnakkaismaailmaan vaikuttavaa rikosta. Rinnakkaistodellisuudet on toteutettu hienosti, näyttelytyö tuntuu tuoreelta verrattuna perus amerikkalaishönttöön ja juonikin toimii. Valitettavasti tämänkin elinkaari kaatui heti yhteen kauteen: sarjaa on vain kaksikymmentä jaksoa.