Lautapeli: Zombies!!! 7 Send in the clowns

(joissain kaupoissa myynnissä nimellä: Zombies!!! 7: Carnival of the Damned!)

Harva asia on pelottavampaa kuin zombiemaailmanloppu. Yksi tällainen asia voisi olla pellet. Mikäli nämä kaksi asiaa yhdistettään seurauksena on zombiepellet. Näin Twilight inc. ajatteli luodessaan zombies!!!-pelisarjan seitsemännen lisäosan. Niin.

Pelipaketin sisältö on varsin samankaltainen kuin aikaisempienkin lisäosioiden.

-tukku zombie figuureja, tällä kertaa tukevia pellezombeja.(25kpl)

-15 karttalaattoja jotka sisältävät huvipuistoa

-32 zombiekorttia.

Minulla on vähän negatiiviset tuntemukset tästä lisäosasta. Rehellisyyden nimissä ostin sen alun perinkin enemmän figuurien takia zombie-teemaista roolipelilautapeliäni varten. Figuurit ovat "ihan kivoja". Olisin toivonut niiden olevan vähän yleisemmin käytettäviä, sillä ilmapalloja pitäviä lihavia pellejä ei yksinkertaisesti voi sijoittaa niin kamalasti minnekään.

Perhepotretissa esillä eri lisäosien zombeja.

Samaan aikaan karttaruudut ovat hieman kökköisiä. Tämä osittain on seurausta siitä, että peli puolittain yrittää olla kaukaa kuvattu kuten useimmat muut sarjan osat. Osaltaan peli sijoittaa kuvauksen lähelle: monet karttaruuduista sijoittuvat yhteen hupitaloon jonka pohja liikkuu. Sirkusalueessa ei sinällään ole vikaa, mutta monet taloista ovat vain taloja, joiden päälle on laitettu pellenpää.  

Sirkusalueella juoksee jos jonkimoista kummajaista.

Tätä lisäosaa kuuleman mukaan jotkut pelaavat itsenäisenä & yksinpelinä. Kuulostaa jännältä idealta, mutta rehellisyyden nimissä en pidä Zombies!!! pelijärjestelmää niin hyvänä että sitä jaksaisi ilman muita ihmisiä.   

Lisää pelistä:

JoystickzWePlay-pelin läpipeluu youtube palvelussa: 
We Play... Zombies!!! 7 - Send in the Clowns (Part 1)

Lisäosa Boardgamegeek-sivustolla:
Zombies!!! 7: Send in the Clowns (2008)

Pelinkehittäjän kotisivu: Twilight Creations, Inc. 


Arvosana 1/5
Lisäosa pelille, jonka suurin potentiaali on modattavuudessa. Sirkus ei suoraan sovi kovin moneen skenarioon ja pelletkin ovat mitä ovat. Toisin sanoen lisää samaa uudessa paketissa. Peli tuo lisää komponentteja, mutta itsessään ei ole mitenkään erityinen peli.

Heinäkuun kirja-arvostelut

Ohessa linkit lähiviikkoina ilmestyneisiin kirjaesittelyihin ja arvosteluihin.




Scott Snyder: Batman : kuolema kulkee perheessä












Sergei Lukjanenko: Hämärän partio

Michael Moorcock: Teräksinen tsaari

Grant Morrison: Teräsmies : Viimeiset päivät

Huh hellettä

Helle on edennyt sellaiselle tasolle, että tämän voisi tulkita etelälomana. Tässä mietin paikallisten epäystävällisyyttä ja  paikallisen ruokakulttuurin olevan kovin tutunoloista. Varmaankin auringonpistos tämäkin.

Niin Ropecon kuin Assembly menivät itseltäni ohitse. Kaippa kyse alkaa olla osittain siitä ettei vanhuuttaan jaksa niin innostua. Kurja vuosi sinällään muutenkin, kun myös Finncon jäi välistä. Ehkäpäs sitten joskus taas.

Kirjoitusrintamalla sain molemmat kokoelmakutsut täytettyä. Saa nähdä ovatko kokoelmien koostajien mieleen.


Viikolla kulutetut viihteet:

Pelit
-Guild wars 2
(vieläkö olet kiinni siinä? Vielä)

Kirjat
-Unhallowed Metropolis
Roolipelilähdekirja
Ropeconin kunniavieraan Jason Solesin tuotannosta tartuin Unhallowed Metropolis-roolipeliin, josta varmaankin lisää juttua keskiviikon päivityksessä.

-Stepanin koodeksi
Uudelleenluettu novellikokoelma suureksi osaksi kirjoituskilpailua varten. Itseeni vahvasti iskevää settiä kyllä.

Sarjakuvat
-The Witcher (Darkhorse)
5 amerikkalaislehteä ihan hyvin tehtyä noituritavaraa.

-Anna Mercury
5 lehteä Warren Ellisin vähemmän huomiota saaneesta sarjakuvasta.

Anime
-Avenger 
Kolmetoista osaa, sci-fiä.

Pikakelausarvosteluja: sci-fiä, niin uutta kuin vanhaa

Split Second (1992)                2/5
B-luokan scifi-pätkä, joka sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen: vuoteen 2008. Rutger Hauer on äijistä äijin metsästäessään sarjamurhaajaa, joka tappoi parinsa ja on palannut kaupunkiin. Kovasti hengenheimolaisuutta koitettu kerätä Blade Runnerista. Elokuva on kestänyt aikaa suhteellisen hyvin.

Snowpiercer (2013)             3/5
Joon-ho Bongin ohjaus, jonka pääosissa sankaroi Chris Evans. Maailma on jäätynyt ja kaikki elämä on yhdessä ainoassa junassa. Juna on jaettuna yhteiskuntaluokkiin, jossa peräpään ihmiset ovat syöpäläisiä etuvaunujen luksusihmisille. Silti heitä pidetään elossa, miksi?

Mahdollisesti kiinnostavin scifielokuva tältä vuodelta. Varsinkin sivuosanäyttelijät ovat kovaa kamaa: Ed Harris, John Hurt ja Tilda Swinton hoitavat kaikki roolinsa kunnialla.

Robocop (2014)               2/5
Remake klassikosta. Kiva toimintapätkä, mutta pohjimmiltaan aika vailla sisältöä. Erikoisefektit hienoja ja jo niiden perässä osa katsojista voi tykätä tästä aivot narikkaan viihteenä.

The Colony  (2013)            2/5
Toinen sci-fileffa, joka käsittelee maailman jäätymistä. Ihmiset asuttavat siiloja ja väestönsuojia samalla kun maanpinnalla on käynnissä jääkausi. Fishburne ja Paxton hoitavat sivuroolinsa kunnialla, päänäyttelijän jäädessä vaisuksi. Kivat lavasteet ja tunnelma.

Uudet kirjat heinäkuu

Arvosteltavina on vain muutamia uusia kirjoja. Neropatin päiväkirja jatkuu kirjalla Kolmas pyörä, joka heittää Neropatin toivottomaan tanssipartnerin hakuun. Kotimaista spefiä edustaa Marko Hautalan Kuokkamummo. Ja kesän yksi kohokohta lienee minulle seuraava osa Noiturisarjasta.

Hiljaista arvostelukautta olen täydentänyt kirjastosta Shakespearen tuotannolla. Tällä kertaa pääasiassa vähän tuntemattomilla näytelmillä:

Othello: Venetsian mauri
Timon Ateenalainen
Cymbeline
Kaksi jalosukuista
Loppiaisaatto

Kirjoitusviikko takana

Edellinen viikkoni oli minulle suotuisa. Sain paljon kirjoitettua, mieleni oli korkealla ja vaihteeksi olin myös monessa mukana.

Viikon teemana on ehkäpä toiminut Vampire-roolipelimaailma. Vanha mieltymykseni on noussut esiin tänä vuonna muutenkin: eräs youtube-roolipeliblogaaja sai esittelyillään minut kiinnostumaan. Tämän lisäksi katsahdin Vampire: The Masquerade – Bloodlines pelin läpipeluun näin vuosien jälkeen loppuun. Minä kun pelasin peliä aikanaan innostuneesti, mutta koneeni hajoamisen jälkeen en pelin pariin enää palannut. Innostuksen myötä olen suunnitellut roolipeliä ja kerrannut muutamia pelin sääntökirjoja.

Sarjakuvani etenee kovaa tahtia. Meneillään on kolmas lehti enkeleistä nykypäivän maailmassa, samalla kun taivaissa käydään viimeistä taistelua. Hieman Vampire-henkistä synkkää kerrontaa, osittain Jim Butcher tyyppistä urbaanifantasiaa. Kaavailuissani on kirjoittaa juoniarkki, joka kestää viisi lehteä. Tämän kirjoittaminen on kyllä suurimmaksi osaksi vain "hyvän mielen kirjoittamista" uskomatta sen johtavan mihinkään.

Tulevaisuuden kirjoittamisista päällimmäisenä on kaksi kirjoituskutsua. Toinen on Aavetaajuuden kokoelma Pekka Siitoimesta toinen puolestaan Kuoriaiskirjojen: Stepanin koodeksi-kilpailu.  Kumpaankin minulla on puolivalmis teksti, jota pitäisi tuunata edustavampaan kuntoon. 

Futurestates-lyhytelokuvat

Futurestates on lyhytelokuvasarja, joka on vapaasti katseltavissa youtubessa. Sarja heittää esiin erilaisia tulevaisuudenkuvia ja on varsin hyvää katsottavaa välipalakatsottavaa.  Jaksoja on ulkona neljä "tuotantokautta" eli yhteensä 35 lyhytelokuvaa. 

FUTURESTATESTV-Youtubessa

Lautapelejä, jotka kiinnostavat

Jälleen kerran lautapelejä, jotka kiinnostavat minua. Näin kesällä kaikilla ihmisillä tuntuu olevan kovasti menoja, joten peliporukkamme on hieman hiljentynyt. Koska ei ole ollut erityisesti pelattavaa, päädyin katsahtamaan markkinoiden pelitarjontaa uusien pelejen toivossa.


Minusta paras paikka bongata kiinnostavia pelejä lienee Dice Tower, joka esittelee tolkuttomasti pelejä. Ohessa linkit arvosteluihin. 

Shadowrun Crossfire Review - with Tom Vasel and Zee Garcia


Imperial Settlers Review - with Tom Vasel and Zee Garcia


Android Netrunner Review - with the Board Game Knights


Vielä kun saisi peliporukan hyväksymään entistä paremmin vaikeampia pelejä. Ja rajattomat rahat tehdä ostoksia.

Teksti etenee, mutta blogi hieman unohtunut

Minulta jäi muutama suunnittelemani postaus viimeviikolta tekemättä. Se on osaltaan seurausta blogissani olevasta murroksesta: kuinka ehtiä kirjoittamaan kaikesta haluamasta? Ja kirjoittaminen on vielä yksi osa-alue. Enemmän aikaa vievää on katsoa/pelata/lukea sisältöä, josta suunnittelee kirjoittavansa. Olisi kivaa, mutta...

Kirjoituskilpailuihin minulta on lähdössä jälleen yrittelijöitä. Vähän on ristiriitaiset tunteet moisista. Toisaalta on mukava saada ulkopuolista aihetta, toisaalta puolestaan en tahtoisi uppottaa suurta määrää aikaa teksteihin, jotka eivät vie minua varsinaisesti eteenpäin.

Elämä ei myöskään ole pelkästään ruusuilla tanssimista. Kone pitäisi jossain vaiheessa uudistaa ja rahahuolet ovat alati läsnä. Rytmini heittelehtii osittain stressin takia, osaltaan kirjoitusinnostuksen (joka tietysti iskee juuri yömyöhällä).

Viikon viihteet koostuivat lähinnä samoista mitä aikaisemminkin. Tällä viikolla yritän saada luettua yhden Shakespearen vähemmän tunnetun työn ja mahdollisesti uuden noiturin, mikäli moinen postiluukkuuni tupsahtaa.

Paremmat oneshot sarjakuvat

Edellisen kerran kun rustasin one-shot sarjakuvista esiin nousi kysymys siitä miksi luen niitä, jos ne ovat minusta huonoja. Tähän vastaus on, vaikka tiedostan niiden laadun olevan kyseenalainen, ei se estä minua pitämästä niistä. Lisäksi joukkoon mahtuu kyllä usein hyviäkin kappaleita, joita etukäteen on aika vaikea erotella huonoista.

Ohessa kuitenkin joukko one-shot sarjakuvia, jotka ovat miellyttäneet minua.
 
Dead Run
4 lehteä. Arvosana  3/5

Rymistelyä hieman Mad Max hengessä.

+Toimiva juonikaari
+Tunnelmallinen 


The Light 
5 lehteä. Arvosana  4-/5

Graafisesti todella näyttävä tarina, jossa valo muuttuu tappavaksi.

+Tunnelmallinen
+Hyvät henkilöt
+Ulkoasu


Containment 
5 lehteä. Arvosana 3-/5 

Avaruusaluksen syväjäädytyskokeilu menee pieleen ja osasta astronauteista tulee zombeja. Hyvä toiminnallinen sarjakuva.

+Ympäristö: suljettu tila, avaruuden suuret etäisyydet ja olosuhteiden armottomuus tehostaa hyvin muuten niin vanhaa aihetta.
-Kärsii ehkä hieman toistosta.


Night of 1,000 Wolves
3 lehteä. Arvosana 2+/5

Fantasiataru susista ja kirouksesta.

+Kaunis tarina
-Vähän hätäilevä, sisältö olisi ehkä tarvinnut neljännen lehden toimiakseen täysin.

Uusi viikko, uusi mahdollisuus

Viimeinen viikko oli minulle kiva. Aloitin kirjoittamaan jälleen aktiivisesti ja tekstiä syntyi yllättävän hyvin. Kesken ollut satu valmistui ja raapaleitakin syntyi mukavasti.

Viihdettä kulutin vähän vähemmän tällä viikolla. Eri ihmisten kanssa mentiin sen verran ristiin ettei tullut lautapelejä pelattua, ilmat ulkona sen verran hienoja ettei kokoaikaa viitsi sisälläkään nyhjöttää ja kuten sanoittua kirjoittaminen lohkaisi oman osansa aikatauluista.

Minua hieman harvittaa, että näillä näkymin vuoden Finncon jää minulta väliin. Matka Jyväskylään olisi varmasti ihan kiva, mutta matkat+majapaikat verottavat kukkarosta sen verran paljon, että pitää kysyä mitä muuta rahalla voisi tehdä.

Lenkkeily-äänikirjana kesken
Graham McNeill: A Thousand Sons, Warhammer 40k maailmasta.

Kotona puolestaan kesken: 
Timothy W. Long:  The Zombie Wilson Diaries

Näistä ensimmäinen on aika mitäänsanomatonta roolipelifantasiaa ja jälkimmäinen kyseenalaista ö-luokan zombieviihdettä. 

Pelipuolella pelasin lähinnä Guild Wars kakkosta, jossa käynnistyi uusi tarina-arkki, puhaltaen uutta kiinnostusta muuten hiljalleen valjuksi menevään peliin.

Kehtoon kuolleet tv-sarjat

Harva media liikkuu niin yhtä vaikeasti ennakoitavissa kuin amerikkalainen televisioviihde. Sarjoja kun tunnutaan rahoitettavan hiukan sokkona ja useasti tuotantoyhtiöt hylkäävät ideoita tuotannon alkuvaiheessa. Yksi esimerkki tästä on Neil Gaimanin American Gods, jonka tuotantoyhtiö hylkäsi pitkän pohjustuksen jälkeen. Se projekti on onneksi löytänyt toisen tv-yhtiön, mutta lähellekään kaikki sarjat eivät ole yhtä onnekkaita.

Esimerkkejä pilottejen jälkeen kuolleista spefisarjoista:

Day One

Rewind

GlobalFrequency

BabylonFields

Virtuality

Näistä itse olisin mielelläni antanut mahdollisuuden ainakin Global Frequencylle, joka sarjakuvana oli mieleeni.

Peliarvostelu: The Witcher 2: Assassins of Kings

Noituri, tuo Andrzej Sapkowskin fantasiasarja nousi länsimaiden suurempaan tietoisuuteen tietokonepelinsä kautta vuonna 2007. Osaltaan se sai sarjalle englanninkielisen käännöksen ja tietoisuuteen päästyään nousi aikamoiseksi ilmiöksi. Toki omassa maassaan Witcher oli saanut jo silloin oman elokuvan, tv-sarjan ja sarjakuvia.

Ensimmäinen Witcher-peli koukutti minut pahemman kerran koneeni ääreen. Vauhdikkaita taisteluita ja todella vetovoimaista tunnelmaa sisältänyt peli sijoittui kertaheitolla tietokoneroolipelien kärkikastiin. Pelissä riitti haastetta, sillä miekkailu ei ollut aivotonta nappien mätkintää, vaan liikkeitä piti miettiä hieman etukäteen.  Sarjan toisella osalla siis on isot saappaat täytettävinään.

Kysymykseen siitä miksi tartuin peliin vasta nyt, kun se kuitenkin julkaistiin jo 2011, en osaa oikein vastata. Pelaaminen oli pitkään poissa harrastuksistani ennen tuota ajankohtaa, mutta pohjimmiltaan kyse lienee vain tilaisuuden ja innostuksen puutteesta.

Peli seuraa Geralt nimistä noituria, joka joutuu keskelle ajojahtia osittain sattuman, osittain salaperäisten olosuhteiden takia. Geralt nimittäin sattuu olemaan kuninkaan kanssa yksinään tornissa, kun salamurhaaja päättää hyökätä kuninkaan kimppuun. Tämän murhatyön onnistuessa Geralt jää yksin kuninkaan ruumiin luo muiden sotilaiden ilmestyessä paikalle. Väärinkäsityksen korjatakseen Geraltin täytyykin murtautua ulos vankilasta ja yrittää puhdistaa nimensä ottamalla kiinni kuninkaan oikean surmaajan. Seikkailu viekin Geraltin pitkin maita ja mantuja kohtaamaan ensimmäisestä osasta tuttuja hirviöitä ja poliittisia voimia.

Ensisilmäyksellä peli on hyvinkin kaunis. Jopa minun vanhentuneella koneella olevilla minimiasetuksilla peliä katselee enemmän kuin mielellään. Pelissä on myös ympäristön mallinnus kohdillaan: kyläläiset pyörivät asioillaan ja käyvät keskusteluita, rientävät sateensuojaan kun alkaa sataa ja menevät nukkumaan kun tulee yö. Valitettavasti nämä olisivat vaatineet vähän lisää sisältöä, sillä vaikka ihmisten juttelut ovat laadukkaita, ne alkavat toistaa itseään todella nopeasti. Pahimmat lienevät kylän lapset, jotka juoksevat noiturin perässä toistaen yhtä ja samaa kysymystä. Se jos mikä on pelottavaa.

Ihmiset kokoontuvat illansuussa kertomaan tarinoita nuotiolle.

Tehtävät sisältävät aikamoisia helmiä, kuten paikallisen siltapeikon taltuttamista. Kylässä on silta, josta on pitänyt huolta peikko. Nyt peikko on kuitenkin langennut väkijuomiin, tuhonnut siltansa ja ryöstelee ohikulkijoita. Noiturin kohdatessa peikon paljastuukin että peikon vaimo on tapettu ja poloinen ryyppää unohtaakseen. Noiturin kostettua peikon kuoleman pääsee peikko takaisin jaloilleen ja korjaa tuhonsa jäänteet.

Onnistunutta ympäristöä

Mutta löytyy pelistä valitettavaakin, ja se suurin on kontrollit. Hahmo nimittäin liikkuu ympäriinsä nykähdyksittäin, mikä tekee hahmon liikuttamisesta enemmän kuin vaikeaa. Vielä vaikeammaksi asia muuttuu, koska asioiden kerääminen on hyvin riippuvaista siitä missä kohtaa noituri sattuu seisomaan. Kun ongelmat lyö yhteen päädytään monesti tilanteeseen jossa noituri loikkii kerättävän tavaran yli uudestaan ja uudestaan. Oma lukunsa vielä ovat ansat, jotka purkaakseen noiturin pitää olla aivan ansan vieressä, muttei kuitenkaan koskea siihen. Onnea vain, kun noituri ei osaa olla loikkimatta. Sama kömpelyys toistuu muutamassa muussakin pelin osa-alueessa.

Inventaario on jälleen kerran sekava lista eri tarvikkeita ja eri asioiden vertaileminen on tehty kovin vaikeasti. Olen valittanut jo konsoli-inventaarioista niin paljon eri pelien yhteydessä ettei aiheesta tarvitse enempää itkeä.

Pelistä lisää: 

Wikipediasta 

 

Peli Steam-pelipalvelussa 

Pelin traileri youtubessa 

Greg Tito - The Escapist review 

Zero Punctuation-arvostelu 

 

4-/5

Hyvä peli.